LVM esitti Anne Bernerin suulla kunnianhimoisen ja kauaskantoisen esityksen muutoksista tienpitoon ja yleensä väylien omistukseen. Perustettaisiin valtion omistama väyläyhtiö, jolla olisi oikeus kerätä tienkäyttömaksuja. Heti samana iltana kaksi muuta hallituspuoluetta esitti epäilyksensä hankkeen toteuttamiskelpoisuuteen. Kokoomus hämmästeli, mikä hyöty saavutettaisiin yhtiöittämällä. Perussuomalaiset eivät hyväksyneet koko esitystä. Berner sai esityksellään autokaupan pysähtymään.

Jos ratkaisut tehtäisiin esityksen mukaisina, käytetyn auton omistaja saisi maksaa autoveron toiseen kertaan väylämaksuina. Sitä paitsi yhtiö ei toimi ilman voittoa ja kustannuksia, ja näin ollen kustannukset tulisivat korkeammiksi, kuin nykyisellä keräilytavalla. Verotuksella kerättävät maksut ovat halvin tapa hoitaa rahankeruu väylien hoitoon. Nyt vain autoilijoilta kerättävä vero menee valtion pohjattomaan kassaan, eikä hyödytä väylien pitoa.

Jos autoilijoilta nykyisin kerättävä vero ohjattaisiin väylienpitoon, ajaisimme moottoritietä Hangosta Inariin. Valtion talous on vinoutunut tässä pohjoismaisessa demokratiassa. Valitetaan rahapulaa ja samalla tuhlataan kansalta kerätyt verot toisarvoisiin kohteisiin. Tämä ei ole tervettä taloudenpitoa. Sen vielä ymmärtää, kun suuripäästöisiä autoja rangaistaan verolla. Mutta kun laskelmien mukaan ainoastaan uudella pienipäästöisellä autolla pääsisi vähemmällä. Harvalla on varaa vaihtaa sellaiseen.

LVM:n kaavailujen toteutuessa käytettyjen autojen hinnat laskisivat yhdessä yössä useita tonneja. Autokauppias pitää kiinni palkkiostaan, eikä maksa käytetystä autosta enää kohtuullista hintaa. Yksi asia tässä toteutuu. Jos kansalaisilla olisi varaa, autokanta uusiutuisi nopeasti. Mutta harvalla on varaa sijoittaa uuteen autoon. Sen hinta laskee autokaupan kynnyksen yli ajettaessa useita tonneja.