Arabikeväästä nykypäivään

Onko siitä jo viisi vuotta. Marokosta se taisi alkaa, levottomuudet ja vapauden kaipuu Lähi-Idässä ja Pohjois-Afrikassa. Eikä se ole loppunut vieläkään. Syyriassa on sodittu koko ajan. Irakissa on edelleen levottomuuksia. Libya on sekasorrossa. Pakolaisia on miljoonia. Media vielä vahvistaa vaikutelmaa, että kaikkialla soditaan. Syyriassa on hieman valoa tunnelin päässä, kun suurvallat ovat sopineet viikon tulitauosta.

Valoa näkyy, mutta vielä ei tiedä, onko se tunnelin pää vai vastaan tulevan junan valo. Raiteet ovat kuitenkin yksiraiteiset. Jos viikon tulitauko pitää, apu ehtii paikalle useamman kerran. Jos mahtivoimat vain päättäisivät, sota loppuisi lyhyeen. Venäjän, USA:n, Kiinan ja EU:n yhteinen päätös riittäisi. Miksi sitten yksimielisyyttä ei saavuteta? Venäjä ja USA ovat valinneet eri puolet. Kunnon tahto vain puuttuu.

Jos nuo neljä saavuttaisivat yksimielisen tahtotilan, sota loppuisi, mutta aseiden käyttö jatkuisi terroristeja vastaan. ISIS:n nujertaminen vaatisi yhteisponnisteluja, mutta sittenkin soluja jäisi maan alle. Tärkeintä olisi saada aseellinen toiminta loppumaan Irakissa, Syyriassa ja Afganistanissa. Toinen tärkeä tavoite on propagandan levittämisen estäminen. Se ehkäisisi radikalisoitumista.

Jos sodat saadaan loppumaan, Syyriaan palaaminen tulisi mahdolliseksi. Syyriassa olisi töitä moneksi vuodeksi, siksi paljon siellä on hävitetty kaupunkeja. Ihmisen tyhmyydestä suurimpia ovat vihan pito ja sota. Ellei sotia käytäisi, olisi varaa jakaa hyvää enemmän köyhille valtioille. Pakolaisuus loppuisi, kun elintaso saataisiin nousemaan köyhimmissä maissa.

Jätä kommentti