Itämeren sotilaspoliittinen tilanne on kiristynyt. Itämeren reunavaltioista muut ovat joko Natossa tai Itäblogissa, paitsi Ruotsi ja Suomi. Nämä valtiot ovat lähentyneet toisiaan viime aikoina. On keskusteltu jopa sotilaallisesta yhteistyöstä. Ruotsi on ollut viimeksi sodassa vuonna 1809. Suomi on sotinut viimeksi 1946. Voidaanko näitä maita pitää yhdenvertaisina sopimuskumppaneina?

Ruotsi on pitänyt maailmansodissa Suomea puskurivaltiona. Jo Ruotsi – Suomen aikana sotaväen rivimiehistö koostui suomalaisista sotilaista. Me olemme hoitaneet pääosin sotien käytännön toimet. Ruotsilla on ollut sodan johto, mutta puolemme on hävinnyt monta kahakkaa. Näin kaukaa jälkikäteen on vaikea syyttää tappioista ketään erityisesti, mutta johdossa ja strategiassa on usein vika.

Ruotsi muutti joku vuosi sitten armeijansa palkka-armeijaksi, ja ilmeisesti pettyi ratkaisuun. He ovat palaamassa yleiseen asevelvollisuuteen. Palkka-armeija käy yleensä kalliiksi ja jää aika pieneksi. Meillä on silloin tällöin keskusteltu asiasta, mutta mitään vakavampaa ei ole harkittu. Meillä pysytään vakaasti yleisessä asevelvollisuudessa. Maamme presidentti pysyy ylipäällikkönä.

Jos puhutaan yhteisestä puolustuksesta, niinhän me olemme aina tehneet. Me olemme hoitaneet käytännön puolustuksen. Ei Ruotsi tule puolustamaan molempia maita Suomen maaperälle. Ruotsin viimeisestä sodasta on niin kauan, että tuskin heillä on keinoja, saati haluja puolustaa maitamme yhteisesti. Ainoaksi todelliseksi yhteistyöksi taitaa jäädä samanaikainen Nato – jäsenyys.