Viisi yleistä verkkohuijausta
1. Pankkihuijaukset
Huijarit voivat esiintyä IT-tukihenkilöinä, poliiseina tai pankin työntekijöinä ja väittävät, että uhrin pankkitiliin liittyy jokin ongelma. Huijarit voivat kaapata poliisin tai pankin puhelinnumeron, jolloin uhri luulee, että oikea viranomainen on asialla. Uhri manipuloidaan tai painostetaan luovuttamaan pankkitunnuksensa soittajalle.
2. Kryptosijoitushuijaukset
Huijarit kohdistavat vilpillisten sijoitussivustojen mainoksia uhrien some-tileille. Luottamusta uhriin rakennetaan vähitellen. Lopulta uhri suostutellaan sijoittamaan rahaa kryptovaluuttasijoitusalustalle, jossa hän menettää rahansa ennemmin tai myöhemmin. Uhreja voidaan houkutella myös puhelimitse tai treffisovellusten kautta.
3. Business Email Compromise eli BEC-petokset
Nämä huijaukset kohdistuvat yrityksiin tekaistujen laskujen muodossa. Yrityksen rahaliikennettä hoitavalle henkilölle lähetetään esimerkiksi toimitusjohtajan nimissä kehotus maksaa laskuja tai siirtää rahaa. Sähköpostiviestit voivat olla täysin aidon näköisiä. Niitä voi seurata puhelu ”toimitusjohtajalta”, joka patistaa työntekijää nopeuttamaan maksusuoritusta.
4. Romanssihuijaukset
Romanssipetoksissa rikolliset rakentavat hitaasti suhteen uhriin sosiaalisessa mediassa tai treffisovelluksessa. Uhrin luottamuksen saatuaan huijari pyytää uhrilta rahaa ja pankkitilin tai luottokortin tiedot.
5. Verkkokauppahuijaukset
Yleinen verkkokauppahuijaus on toimittamatta jättäminen, jolloin tilaaja ei saa mitään, vaikka maksoi tuotteen. Toisaalta tuote voi myös olla jotain muuta kuin tilaaja odotti. Palautus ei onnistu, eikä rahoja saa takaisin.
Oksasen mukaan Suomessa poliisille ilmoitetut markkinapaikkapetokset ovat kasvaneet noin kahdenkymmenen prosentin vauhdilla vuosittain. Ne ovat käytetyn tavaran tilauspetoksia, uhrin henkilötiedoilla tehtyjä tilauksia ja valenettikauppoja.
Jaakko Kojo 