Synkän metsän teoria kuvaa uhkaavaa maailmankaikkeutta, jossa kaikki pelkäävät toisiaan. Istuuko vertauskuva myös verkkokeskustelujen kehitykseen?

Kiinalaiskirjailija Liu Cixin tarjoilee Muistoja planeetta Maasta -scifi-trilogiassaan mustanpuhuvan ajatuksen tähtienvälisen viestinnän vaaroista.

Liun skenaarion mukaan älykkäät sivilisaatiot välttelevät tarkoituksella vuorovaikutusta maailmankaikkeuden muiden sivilisaatioiden kanssa.

Syynä on pelko.

Tämän niin sanotun synkän metsän teorian mukaan maailmankaikkeus on lähtökohtaisesti vihamielinen paikka. Siksi sivilisaatioiden ei kannata paljastaa itseään pitämällä meteliä.

LUE MYÖS:

Kukaan ei halua olla somessa ”päivän päähenkilö”

Kun trollauksesta tuli vakavaa

Niiden kannattaa mieluummin pysytellä toisiltaan piilossa kuten metsässä saalistajilta piiloutuvat eläimet. Oman sijainnin paljastaminen voi merkitä sitä, että sivilisaatio päätyy toisen sivilisaation uhriksi.

Muutama vuosi sitten Kickstarter-verkkopalvelun perustajana tunnettu Yancey Strickler sovelsi samaa ajatusta internetin kehitykseen. Strickler kirjoitti Medium-palvelun esseessään internetin synkän metsän teoriasta.

Stricklerin mielestä myös internet on muuttumassa elottomaksi ja uhkaavaksi ympäristöksi, jossa aidot ihmiskäyttäjät joutuvat piiloutumaan synkän metsän varjoihin kuin sivilisaatiot Liun romaanitrilogiassa.

Kaikille avoimet verkkopalvelut saattavat näyttää päällepäin oikein ihmisten täyttämältä, vilkkaalta ympäristöltä. Todellisuudessa verkkoavaruus on täynnä botteja, trolleja, mainoksia ja seurantaa.

Siksi me internetin synkässä metsässä elävät käyttäjät pysyttelemme Stricklerin mukaan yhä useammin piilossa. Ja mitä tietoisemmiksi tulemme avoimen verkon riskeistä, sitä syvemmälle varjoihin vetäydymme.

Strickler huomautti, että hänen oma kirjoituksensa oli esimerkki samasta ilmiöstä. Hän ei kirjoittanut sitä alkujaan avoimen verkon Mediumiin, vaan yksityiselle, 500 tilaajan sähköpostilistalleen. Sitä lukevat hänen omat tuttavansa ja sellaiset ihmiset, jotka ovat nimenomaisesti halunneet tilata hänen postituslistansa.

”Tämä on verkkoympäristö, jossa tunnen oloni turvallisimmaksi. Jossa voin olla aidoin itseni.”

KIRJAILIJA LIU CIXININ kehittämä synkän metsän teoria on yksi monista vastauksista niin sanottuun Fermin paradoksiin. Fermin paradoksi viittaa merkilliseen ristiriitaan maailmankaikkeutta koskevissa tiedoissamme.

Vaikka universumissa saattaa laskennallisesti arvioituna lymyillä paljon potentiaalisesti elinkelpoisia planeettoja, emme ole havainneet pihahdustakaan ulkoavaruuden muukalaisista.

Fermin paradoksi on alkujaan peräisin italiaisamerikkalaisen fyysikon Enrico Fermin satunnaisesta lounaskeskustelusta Los Alamosin tutkimuskeskuksessa Yhdysvalloissa vuonna 1950. Tuolloin Fermi esitti kuuluisaksi kasvaneen kysymyksensä: ”Missä kaikki ovat?”

Fermin paradoksiin on yritetty vastata monenlaisin tavoin. Näkemyksistä luultavasti tunnetuin on se, että älylliseen elämään johtavien vaiheiden sarja on vain äärimmäisen harvinainen tai jopa ainutlaatuinen prosessi.

Villeimpien tulkintojen mukaan maan ulkopuoliset olennot ovat tietoisia meistä, mutta tyytyvät tarkkailemaan meitä etäältä samaan tapaan kuin me katsomme eläimiä eläintarhassa.

Tällaiset teoriat, samoin kuin Liu Cixinin romaanitrilogian ajatus maailmankaikkeudesta synkkänä metsänä, ovat tietenkin pelkkää spekulaatiota. Paljon lähempänä todellisuutta on synkän metsän soveltaminen internetiin.

VIESTIT, KOMMENTIT ja vuoropuhelut virtaavat verkossa joka sekunti vuorokauden kaikkina aikoina. Monet päivitykset esimerkiksi X-nimen heinäkuussa saaneessa Twitterissä huvittavat tai tarjoavat tietoa, mutta entistä useammat viestit ovat pilkallisia, töykeitä tai avoimen aggressiivisia.

Ei ihme, että Strickler huomasi pian tekstinsä herättäneen verkossa vastakaikua. Hänen pieni esseensä sai yhtäkkiä toistasataa tuhatta lukijaa. Vastaanoton perusteella moni muukin näytti tunnistavan verkkokeskusteluiden kasvaneet ongelmat.

Pian Stricklerin ajatusta vietiin pidemmälle. Yhdysvaltalainen kirjailija ja konsultti Vankatesh Rao jatkoi aihetta kirjoittamalla omaan blogiinsa niin sanotusta viihtyisästä verkosta, cozy web.

Raon mukaan avoin internet on muuttunut paikaksi, jossa käyttäjät lähinnä klikkailevat kaupallisten julkaisijoiden verkkosivustoissa ja sovelluksissa. Viihtyisä verkko on sen sijaan pienimuotoisempaa yksityishenkilöiden keskinäistä toimintaa ja jakamista.

Viihtyisä verkko koostuu Raon ajatuksissa esimerkiksi yksityisistä keskusteluryhmistä, viestisovelluksista, Slackistä, tallennuspalveluista ja sähköpostista. Yhteistä viihtyisän verkon alustoille on se, ettei niitä ole optimoitu kaupallisiksi ympäristöiksi esimerkiksi pelillistämisen keinoin, eikä sisältöihin voi yleensä tehdä suoria hakuja avoimesta internetistä.

Keskustelukulttuurinsa puolesta nämä verkon ympäristöt voivat muistuttaa jopa enemmän fyysistä maailmaa kuin sosiaalisen median palveluita.

Raon antamien esimerkkien ohella tällaisia rauhallisia piilopaikkoja voivat tarjota esimerkiksi Whatsappin ja Signalin kaltaiset viestisovellukset siinä missä huolellisesti moderoidut keskustelufoorumit. Jopa Facebookin suljetut ryhmät voidaan kaiketi lukea samaan joukkoon.

Kuinka keskustelusta internetissä tuli niin vaikeaa?