Minulle oli kertynyt verkkokauppaan asiakasrahaa, jota kauppa jakaa tehdyistä ostoksista houkutellakseen ostamaan lisää. Se toimi kaupan eduksi ainakin tällä kertaa.

Ostin siis Nokia 105 peruspuhelimen vain ostaakseni jotain. Sain alennusta postimaksun verran. Puhelimen hinta oli 5 senttiä vaille 50 euroa. Ei siis ollenkaan paha hinta niinkin monimutkaisesta laitteesta. Googlasin verkosta pdf ohjeen ja tallensin sen koneelle. Olevinaan olen suomalainen mies, joka ei koskaan katso käyttöohjetta, mutta tässä tapauksessa se oli tarpeen. Numerojen tallennus nimellä olikin tavallista vaikeampaa. Yksi ongelma oli nimen kirjoitus perusnäppäimillä. Se ei ole yksinkertaista. Valintanäppäin on pieni ja keskellä valintakehää. Oletan, että kun yhdeltä kaverilta hajoaa puhelin, markkina aukeaa tälle.

Jo näppäimistölukon avaus oli erilainen, kuin aikaisemmissa puhelimissa on ollut. Kaikkeen kuitenkin tottuu. Täytyy todeta, että yksinkertainen peruspuhelin voi olla vaikeampi käyttää kuin älyluuri. Kirjannäppäimistö tuotti ongelmia. En ollut yli kymmeneen vuoteen käyttänyt sellaista, koska älypuhelimessa on qwerty näppäimistö. Loppujen lopuksi ainoa ongelma olikin valintanäppäimen koko ja olo syvällä. Tai sitten nakkisormi on liian suuri. En ole vielä soittanut sillä minnekään. Täytyy kokeilla sitäkin. Minulla on varalla Pre Paid SIM kortti, jonka laitoin siihen puhelimeen. Kokeilin soittaa siihen, että kuulin hälytysäänen.

Nokia 105 puhelimessa on Opera selain ja sähköposti. Kuitenkin näyttö on niin pieni, ettei selaamisesta tule oikein mitään. SIM korteissa on kyllä netti. Numeroiden lisäys on temppu sinänsä. Se täytyi oikein opetella. Ei se ole vaikeaa, kun kirjoittaa ensin nimen ja sitten numeron ja lisää sen nimeen. Sanotaan, ettei vanha koira opi uusia temppuja, mutta se ei pidä paikkansa.