Vuosi alkoi hiljaisuudessa. Ei tapahtunut oikein mitään. Olin päättänyt jo aikaisemmin hammasremontista. Teetin tekarit. Rahaa meni, mutta ne ovat hyvät. Sokerilääke oli aiheuttanut jo pitkään ongelmia. Jätin sen pois maaliskuussa, ja mittaukset ja labrakoe osoittivat, etten tarvitse sitä lääkettä. Yöuneni lyhenivät ja kävin lääkärissä kertomassa asiasta. Sain lisää lääkettä ja unet paranivat.

Hankin museokortin ja kävin museoissa Loviisassa ja Kotkassa. Merenkulkumuseo on mielenkiintoinen. Loviisa on ollut vuodesta 1745 satamakaupunki, ja täällä on ollut vilkasta ulkomaanliikennettä 1700-luvulta aina pitkälle 1900-luvulle. Sataman nimi Laivasilta kertoo historiasta, ja kaupungin nimistössä on entisten merkkimiesten nimiä. Uusi Satama Valko tehtiin Loviisan lahden rannalle muutama kilometri etelään, kun rautatie Lahdesta valmistui.

Olin vaeltanut 40 vuotta pimeydessä ja päätin liittyä Agricolan seurakuntaan. En kuitenkaan löytänyt etsimääni. Löysin viimeisen leposijani uurnalehdosta. Etsin laumaa mille puhua ja löysin etsimäni Porvoon Seudun Kuulo ry:stä. Aloin käydä syksyllä puhumassa digistä muiden asioiden lomassa. Kerroin puhelimista ja tietokoneista ja verkon vaaroista. Hankin videoprojektorin, jotta pystyin näyttämään asioita suuremmalle yleisölle. Noin 60 % kuulovammaisista omistaa älypuhelimen, ja paljon on pelkoja, että puhelin rikkoutuu käytössä tai joku tulee puhelimeen ja vie rahat. Digivalistus jatkuu vuonna 2024. Kirjoitan niistä myös tänne WordPressiin.

Joulupukin salainen harrastus paljastui kesällä. Porvoossa Epoossa oli kesäkuussa Jukolan viesti, ja Pukki kävi suunnistamassa Tarpian Suunnan joukkueessa ja oli yötä luonani. Käytiin syömässä Saltbodanissa enkä veloittanut mitään yöstä. Kiitokseksi Pukki tilasi minulle RUST ohjelmointikielen kirjan ja lähetti linkin ohjelman lataamiseen. Olen hartaasti yrittänyt tehdä ohjelmia, mutta se on toistaiseksi jäänyt yritykseksi.

Toukokuussa oli ongelmia puhelimen kanssa. Kuuluvuus oli heikko ja linja rätisi. Ajattelin, että vasta vuoden vanha puhelin oli rikki. Ostin uuden puhelimen. Aluksi se toimi hyvin, mutta sitten ilmiö toistui. Vasta silloin muistin, että talon ikkunat vaihdettiin vuosi aikaisemmin. Uusissa ikkunoissa on selektiivilasi, ja se säästää energiaa, mutta estää puhelinsignaalia. Kytkin puhelimeen WiFi puhelut verkon kautta, ja ongelma poistui. Verkko on kytketty valokuituun. Tuli siis ostettua turhaan uusi puhelin, mutta kuitenkin se on parempi kuin entinen.

Kesän lopulla oli linnoituksessa ulkoilmanäytelmä Kuningas saapuu Loviisaan. Se kertoi vuodesta 1752, kun kuningas Adolf Fredrik kävi Degerbyssä ja nimesi kaupungin kuningattaren Lovisa Ulrika mukaan Loviisaksi. Siihen aikaan oltiin osa Ruotsin valtakuntaa ja kieli oli ainakin porvariston keskuudessa ruotsi. Degerby oli muodostettu ratsutilasta rajakaupungiksi, koska Hamina menetettiin Turun rauhassa 1743 Hattujen sodan jälkeen Venäjälle. Loviisa sai tapulikaupungin oikeudet.

Ukrainan Mariupolista kotoisin oleva Pjotr ja minä torilla. Kaksi ukrainalaista piti pöytää koko kesän torilla. Kävin juttelemassa vähäisen venäjäni, ja Pjotrin vähäisen englannin avulla. Pjotr luki koko kesän ahkerasti englantia ja edistyi siinä hyvin. Emme puhuneet paljoakaan sodasta, koska olimme yhtä mieltä hyökkääjän rikollisuudesta. Sota on kauhea asia, ja Ukrainan sota pitäisi saada loppumaan reiluun ratkaisuun. Haave 2014 vuoden alun rajoiksi on ehkä kuitenkin liian toiveikas. Yleensä sota päättyy kompromissiin jossa häviäjä menettää maata ja rahaa. Itsepäisen hyökkääjän vuoksi sota pitkittyy. Toivottavasti lännen apu jatkuu. Pjotr lopetti torilla käymisen syyskuun lopulla.

Heinä – elokuussa olivat asuntomessut. Kuvassa messujen ainoa kerrostalo, joka on tehty puusta. Se koottiin elementeistä. Talo näkyy ikkunastani, ja seurasin sen rakentamista vuosien 2022 ja 2023 aikana. Sukulaisiani kävi messujen aikaan ja käytiin myös tyttärelläni kylässä. Olin tavannut veljeäni ennen viime kesää viimeksi vuonna 2018. Vuoden uusi tuttavuus oli serkkuni. En päässyt messuille kävelemään, koska lonkkani oli kipeä. Ostin lipun ja sain kännykkään virtuaalimessut.

Kuvassa Strömforsin Ruukin verstas. Kävin kesällä tutustumassa Ruotsinpyhtäällä olevaan miljööseen. Ruukki on ollut tehdasmiljöö. Nyt siellä on muuta toimintaa ja kahviloita ja ravintoloita. Verstaassa työskentelee artesaaneja ja siellä on myymälöitä. Ruukin läpi virtaa Kymijoen Ahvenkosken haara, joka on läntisin haara ja oli aikanaan 1743 rajajoki. Ruotsinpyhtää on liitetty Loviisaan.

Kotkan Vellamossa on Merimuseo ja Kymenlaakson museo. Näytteillä on pienoismalli Kymin Osakeyhtiön PK 1:stä, joka oli Jenkkikone. Kone saattaa olla museoitu Kuusaan saareen. Muuten museossa oli esillä paljon erilaisia esitetauluja. Täytyy käydä tänä vuonna tutustumassa Merimuseoon.

Nokia 1 puhelin. Ystäväni Matti otti syksyllä tähän puhelimeen Multi SIM kortin samalle numerolle kuin hänen peruspuhelimensa on. Hän aloitti älypuhelimen käytön 71-vuotiaana. Häntä täytyy neuvoa etänä puhelimessa. Hän etsii tietoja ja selaa verkkoa ja lukee lehtiä. Hän soittaa peruspuhelimella, eikä hänellä ole luottokorttia eikä pankkitunnuksia. Se on aloittelevalle käyttäjälle turvallisuuskysymys.

Hyvää vuoden 2024 jatkoa kaikille.