Tämä 12-osainen juttusarja on julkaistu Uuden Suomen Vapaavuoro blogina vuonna 2014.

Ihmisen määränpää I

Jaakko KojoKULTTUURI1.4.2014 4:21päivitetty 1.4.2014 4:21

Jos olet katsellut Teemalta tiedesarjoja, olet tietoinen,
että elämme täällä pallollamme monen monituisen onnellisen sattuman johdosta.
Tiede osaa jo selittää, miksi olemme, mutta ei sitä miksi elämme. Mikä on
ihmisen määränpää? Joku tietysti toteaa, että hauta. Ei, se on kohtalomme.
Määränpäämme on jatkuvuus kauas tulevaisuuteen. Määränpäämme ei ole edes
näköpiirissä, vaikka saavuttaisimme taivaanrannan.

Useimmat ihmiset etsivät totuutta löytämättä muuta kuin
osatotuuksia. Jokaisen on turvauduttava johonkin. Joillekin se on ystäväpiiri,
toisille hyvää viihdyke, joillekin uskonto. Jokainen seuratkoon omaa latuaan
löytäen kenties sen tärkeimmän, onnellisuuden. Monet löytävät samalla kertaa
jatkuvuuden ja onnellisuuden. Elämässä on vaikeuksia ja vastuksia, joskus ne
tuntuvat ylitsepääsemättömiltä. Vastukset on luotu voittamista varten. Se on
onnellinen, joka voittaa vastuksensa.

Ihmisen perusluonne ei ole muuttunut paljoakaan Afrikan
savanneilta New Yorkin torneihin. Meillä on samat perustarpeemme kuin aina. Ruoka,
juoma, lämpö, valo. Lisätarpeista voidaan aina tinkiä. Luonteessamme on ainakin
sitkeys, kateus, viha ja rakkaus. Näistä tärkein on meitä eteenpäin kannattava
rakkaus. Sen voimalla siirretään vuoria. Se aiheuttaa aivoissamme myrskyn,
jollaista ei ole maan päällä. Se voi olla kohtalomme.

Mielipidesuuntauksissa kuten uskonnoissa on paljon hyvää.
Olemme taivaltaneet uskontojen voimalla kymmeniä tuhansia vuosia. Mutta ei
pelkkää hyvää, niissä on pahaakin. Lakeja, rajoituksia ja sääntöjä, joita tulee
noudattaa. Useimmissa uskonnoissa kielletään tappaminen, mutta kuitenkin käymme
edelleen uskonsotia, ja vierasuskoisen tappaminen voi olla hyvä teko. Mielipide
riippuu siitä, kenen puolella olet. Paitsi hyvää, uskonnot ovat aiheuttaneet
paljon itkua ja hammasten kiristystä. Emme ole vieläkään oppineet rauhanomaista
rinnakkaineloa.

Mutta määränpää on selviytyminen, selviytyminen ja
ihmissuvun jatkaminen hamaan tulevaisuuteen. Olemme sadassa vuodessa
rakentaneet yhteiskuntia, jollaisia ei ole voitu kuvitellakaan. Mutta millä
hinnalla? Olemme tuhoamassa maapalloa, omaa kotiamme. Meillä ei ole
näköpiirissä avaruudessa toista yhtä turvallista kotia. Samalaista
rautasydämistä ilman ja magneettikentän ympäröimää palloa. Olemme täällä
turvassa avaruuden vihamielisyydeltä. Älkäämme tuhotko omaa kotiamme ennen kuin
riittävän läheltä on löytynyt uusi koti.

Jo nyt on löytynyt noin 1700 elämän vyöhykkeellä kiertävää
planeettaa. Emme vielä tiedä, onko niistä, tai vielä löytyvistä jollakin
samankaltaiset olosuhteet kuin maapallollamme. Pelkästään omassa
Linnunradassamme on miljardeja tähtiä. Jokainen niistä on aurinko. Useimpia
kiertää varmasti useita planeettoja. Linnunratamme on yksi galaksi avaruudessa.
Niitä on miljardeja, siis uskomaton määrä. Emme voi olla niin onnekkaita, että
vain meidän pallollamme on tällaiset olosuhteet. Elämää täytyy olla muuallakin.

Ihmisen määränpää osa II, sodat

Jaakko KojoKULTTUURI4.4.2014 17:25päivitetty 4.4.2014 17:25

Luomakunnan kaikki yksilöt taistelevat elintilasta ja
ravinnosta. Vain ihminen on keksinyt sotia ideologisista syistä. Apinoilla
saattaa olla samalaista käyttäytymistä. Alun perin ihmisenkin sotiminen oli
elintilan puolustamista tai uuden elintilan raivaamista. En osaa sanoa, milloin
ideologia tuli kuvaan mukaan, mutta todennäköisesti jo jossain kivikaudella. Jo
eläimillä on ollut aina ryhmäkäyttäytymistä. Jos muodostetaan ryhmiä, syntyy
väistämättä ristiriitoja ja ideologioita.

Sodan siemen on ollut alun alkaen aivoissamme. Toisen
vahingoittaminen, ja tappaminen on sodassa moraalimme mukaan sallittua.
Lietsomme sitä tunteilla. Muodostamme vihan tunteen jotakin ryhmää kohtaan.
Viha muodostuu ensin yksin ja leviää siitä lähipiiriin ja sitten jo joukkoihin.
Muodostetaan psykologinen rintama, me ja te. Sotimiseen on helppo houkutella
joukkoja, kun luodaan ideologia ja osoitetaan ristiriita.

Sota syntyy sähkökemiallisena ilmiönä aivoissamme. Aivomme
luovat tunteita ja sota on tunteiden aikaansaama. On yhden miehen sota
yhteiskuntaa vastaan, ja toisessa ääripäässä kansakuntien luoma joukkojen sota.
Kybersota syntyi verkkojen syntymisen myötä, mutta sen perusta on aivan sama
ilmiö, kuin muissakin sodissa. Täytyy olla ideologioita ja psykologinen
rintama. Kybersota on siinä mielessä parempi, että siinä ei vahingoiteta
ihmistä fyysisesti. Menetykset ovat teknisiä ja taloudellisia. Vahingoitetaan
toista henkisesti.

Sodan johtajat ovat joukkopsykologeja. Joko heidät on
valittu enemmän tai vähemmän demokraattisesti tai he ovat anastaneet vallan.
Yksittäisen ihmisen on valittava puoli. Ellet ole puolellamme, olet meitä
vastaan. Jo ihmisen mielessä luodaan psykologisia rintamalinjoja. Maailmassa
väitetään olevan puolueettomia maita, mutta on varmaa, ettei ole puolueettomia
ihmisiä. Heillä ei vain ole mielipidettä. Ihminen on niin monimutkainen olento,
että joskus hänen on vaikea löytää omaa puoltaan. Asiat ovat ristiriitaisia.

Taisteluvälineiden kehityksessä on rajana vain ihmisen
mielikuvitus. Yleensä jokin ilmiö keksitään ensiksi tiedemiespiireissä ja soveltajat
soveltavat ilmiötä sotakoneisiin, ja sodankäyntiin. Varojen käyttö
varustautumiseen ja sodankäyntiin on rajatonta. Valtioissa budjetoidaan varoja
mielettömästi sodankäyntiin ja varusteluun. Jos ne rahat käytettäisiin
auroihin, ei olisi köyhyyttä. Sodankäynnin lopettaminen olisi ihmiseltä viisas
teko selviytymisen kannalta. Köyhyyden poistaminen poistaisi toisenkin meitä
uhkaavan ilmiön, liikakansoituksen.

Eräs sodan ääri-ilmiö on terrorismi. Jihad, pyhä sota on ääri-islamistien
lietsoma sota länsimaita kohtaan. Erityisenä kohteena on kapitalismi ja
Amerikka. Länsi taistelee terrorismia vastaan, mutta perinteisellä
sodankäynnillä se ei käy. Täytyy valita samat aseet ja puolustaa omia
kansalaisia. En tarkoita nyt aseilla samoja menetelmiä, vaan psykologiaa.

Ihmisen määränpää osa III rakkaus

Jaakko KojoKULTTUURI10.4.2014 4:20päivitetty 10.4.2014 4:20

Rakkaus on käsite, joka on saanut lukemattomia merkityksiä
kaikissa kielissä. Sen perusmerkitys on kuitenkin yhteinen. Rakkaus on syvää
kiintymystä eri sukupuolta olevien lajien välillä. Tämä laaja merkitys siksi,
että on monia lajeja, joiden rakkausside on elinikäinen. Voidaan sanoa, että
kaikkia lajeja yhdistää tunne rakkaus. Se on taiteellisempi merkitys asialle
jatkuvuus. Rakkaus on käsite, mikä vie meitä eteenpäin elämässä.

Kiintymys ja rakkaus ovat samaa asiaa. Rakkaus on
voimakkaampi tunne ja myös sitovampi. Historia väittää, että ihminen on ollut
alkujaan moniavioinen, kuten eläinmaailmassa on vielä useilla lajeilla. Niillä
on alfauros, jolla on useita naaraita. Luonnollinen valinta toteuttaa siten
kehitystä. Ihminenkin suorittaa paria etsiessään luonnollista valintaa, mutta
ei niin voimakkaasti, kuin eläinmaailmassa.

Rakkautta on monenlaista, joku rakastuu mammonaan, joku taas
eläimeen. Sanotaan, että rakastua voi mihin tahansa. Ihastuminen ja
rakastuminen onkin sotkettu keskenään. Niillä on kuitenkin tiettyä eroa.
Ihastuminen on yleensä kevyempää ja väliaikaista. Rakastuminen on syvällisempää
ja se kiinnittää kohteen syvällisemmin. Jos puhutaan aidosta rakkaudesta,
sitäkin on montaa lajia.

Syvällisintä on rakkaus kahden eri sukupuolta olevan yksilön
välillä. Se johtaa yleensä parisuhteen muodostumiseen. Ihminen vain on
monimutkainen olio, ja yhä enemmän parisuhteet päätyvätkin haaksirikkoon eli
eroon. Jälkeläisten kannalta tämä on ikävää. Se aiheuttaa epävarmuutta ja luo
huonon pohjan jälkeläisten kasvatuksessa. Malli voidaan omaksua vaistomaisesti
ja siitä seuraa vain hankaluuksia.

Luonnehtisin samaa sukupuolta olevien ihmisien rakkautta
kiintymykseksi. Se ei ole lajin jatkuvuuden tuottamista. Siinä liitossa saattaa
esiintyä samoja viettejä, ja puhutaan adoptio-oikeudesta ja
kohdunvuokrauksesta. Ne eivät ole kuitenkaan luonnollisia tapoja lisääntyä.
Heterona en oikein hyväksy samaa sukupuolta olevien parisuhdetta. Se ei ole
luonnollista.

Ihmisen määränpää osa IV viha

Jaakko KojoKULTTUURI16.4.2014 19:14päivitetty 16.4.2014 19:14

Viha on tunne, joka on kuulunut luonteenpiirteisiimme jo
alusta asti. Vihaamme asioita laajalla skaalalla. Joskus meillä on viha –
rakkaus suhde johonkin. Osaa asioista vihaamme, mutta osaa rakastamme samalla
kertaa. Viha on jalostunut aikojen varrella, ja koetaan, ettei viha oikein sovi
sivistykseen. Viha on yksi perustunteistamme. Vihan laatu ja kirjo on
moninainen. Voimme vihata ihmisiä, asioita, ominaisuuksia ja oikeastaan mitä
tahansa. Jokin yksityiskohta saa meidät vihaamaan. Laajemmin voimme myös vihata
käsitteitä ja ideologioita.

Viha voi olla lyhytaikaista ja laantua nopeastikin. Voimme
vihastua ja lauhtua vaikka saman tien. Toisaalta viha voi kestää ikuisuuden.
Ikuisuus on ihmiselämä. Viha voi periytyä. Siten viha voisi olla pidempi kuin
ikuisuus. Konflikti syntyy usein vihasta. Se voi toki syntyä monesta muustakin
syystä. Menneinä vuosisatoina ja tuhansina uskonnot ja uskomukset ovat olleet
kiinteä osa ihmisen elämää. Niihin liittyy viha vääräuskoista kohtaan.
Ryhmittymät ovat käyneet kautta aikojen sotia vihan vimmassa toisuskoisia
vastaan. Käännytystyötä on tehty ja tehdään edelleen.

Voimme myös vihata itsessämme jotakin ominaisuutta. Tapamme
voivat olla ristiriidassa käsityksemme kanssa ja näin voi syntyä vihan tunne
itseämme kohtaan. Silloin on muutettava jotakin, että viha lauhtuu. Yleensäkin
vihan purkaminen pieniksi osiksi ja niiden selvittäminen on terveellistä. Vihan
tunne pitää päästä purkamaan johonkin. Niin kuntourheilussa kuin
kilpaurheilussakin on mahdollista harjoitella vihan vimmassa ja purkaa turhat
höyryt pääkopasta. Yleensäkin tekeminen purkaa usein vihan tunteet. Joku voi
purkaa vihaansa kirjoittamalla. Koska yhteisöllisyys on kadonnut, vihaa
puretaan sosiaaliseen mediaan.

Ihmisen pitäisi harkita ja ajatella, mitä vihan vimmassa
tekee, puhuu tai kirjoittaa. Usein vihan purkausta seuraa katumus. Täytyy osata
pyytää anteeksi vihan vimmassa sanottua tai tehtyä. Usein vihaamme jotakin
väärin perustein. Olemme mielestämme oikeassa ja toiset väärässä. Ellei saa
tahtoaan läpi, voi syntyä vihan tunne. Lapsen kiukun puuskat ovat tällaisia.
Ihminen elää elämäänsä kuin syöksylaskija kelkassaan. Vauhti vie eteenpäin ja
laidat kolisevat. Muistakaa tehdä yksi hyvä työ päivässä ja tehdä itsenne
onnelliseksi.

Ihmisen määränpää osa V tyytymättömyys

Jaakko KojoKULTTUURI25.4.2014 6:33päivitetty 25.4.2014 6:33

Ihmisen kielteisistä tunteista tulee mieleen tuki tavallinen tunne, tyytymättömyys. Se purskahtaa esille mitä moninaisimmissa paikoissa. Se tulee keskelle kahden ihmisen suhdetta ja pahimmillaan pilaa suhteen. Se tulee esille vaikkapa arkisessa kaupassa, kun ei keksi, mitä laittaisi perheelle päivälliseksi. Se tulee esille lihatiskillä, kun ei olekaan enää jäljellä tarjousjauhelihaa. Se tulee esille rakastelussa, kun sinä sait, mutta minulla jäi kesken. Se tulee esille yleensä ihmisten toiminnassa.

Suuri tyytymättömyys valtaa diktaattorin mielen, kun hänen sotilaansa eivät saa valloitettua riittävästi maata. Tai häviävät taistelussa. Tyytymättömyys valtaa lapsen mielen, kun äiti ei ostakaan tikkaria. Ei ole lauantai, vaikka pitäisi. Asioissa liika hätäily luo tyytymättömyyttä. Emme saavuta haluamaamme tavoitetta. Esimerkkejä voisi keksiä vaikka kuinka paljon. Kuitenkin tyytymättömyys on aivojemme kemiaa. Tietyt reseptorit eivät saa tarvitsemaansa kemikaalia. Missä tuo kemikaali syntyy ja mihin sen pitäisi mennä, ei ole minulle selvillä. Ehkä joku aivotutkija, ja kemisti tietää jo senkin.

Kuitenkin ihmisen hermostossa ja aivoissa on vielä paljon tutkittavaa. Niissä tutkimuksissa ja niiden tuloksissa ratkaistaan monta vielä mysteerinä olevaa asiaa. Aivojen kemian tuntemus auttaa selvittämään tautien syntyä ja kehittämään hoitokeinoja. Vielä ollaan kaukana siitä, että pilleri naamaan ja menoksi. Nykyisillä lääkkeillä on vielä liikaa sivuvaikutuksia ja ne eivät ole täsmälääkkeitä vaan hehtaaripyssyjä. Mutta tiede etenee kovaa vauhtia, ja joka vuosi saamme kuulla edistyksestä.

Rauhan pilleri saisi varmaan Nobel palkinnon. Mutta jos se on pilleri, sitä ei ole pakko ottaa. Sodat jatkuisivat kuitenkin joidenkin yksilöiden päissä. Valta on himoittua ja turmelevaa. Sen puute on kuin pysyvä tyytymättömyys. Jos valtaa saa, ihminen tavoittelee vain lisää valtaa. Vallasta luopuminen on joko suurempaan valtaan pääsyä tai häviö. Häviö luo pohjattoman tyytymättömyyden tunteen. Sen tunteen tappamiseen tarvitaan ase. Siihen loppuu valta, tyytymättömyys ja henki. Se on ihmiselämässä ainoa lopullinen asia. Aina kun on elämää, on toivoa ja jatkuvuutta. Vain kuolema meidät erottaa.

Tyytymättömyys ei ole ainoastaan pahe vaan joskus se on hyve. Hyvin monet keksinnöt ja parannukset ovat saaneet alkunsa tyytymättömyydestä johonkin. Erityisesti keksijät ovat mestareita tyytymättömyyden harjoittamisessa. Kun he havaitsevat epäkohdan, he alkavat keksiä välittömästi parannuksia, keksintöjä.

Ihmisen määränpää osa VI sitkeys

Jaakko KojoKULTTUURI2.5.2014 8:09päivitetty 2.5.2014 8:09

Ihmisellä on tavallaan fyysistä ja psyykkistä sitkeyttä. Molempia voidaan kehittää, ja huippu-urheilussa on otettu molemmat treenit käyttöön. On oikein voimavalmentajia ja psykologista valmennusta. Harjoitusjakson lopussa tehdään mentaaliharjoituksia. Tavallinen ihminenkin voi kehittää sekä voimaa, että psyykeä. Ei tarvitse olla bodari eikä käydä salilla. Kuntoaan voi ylläpitää kotikonstein. Fyysinen harjoittelu lienee tutumpaa. Nuorempana juostiin, eläkeläiselle riittää puoli tuntia kävelyä päivässä. Tehokkainta se on painon hallitsemiseksi suoritettuna heti ruokailun jälkeen. Sydän- ja verisuonitauteja poteville on hyvä saada lääkärin ohjeet.

Psyykkistä sitkeyttä on luonnostaan, mutta sen harjoittaminen on vaikeampaa. Siinä tarvitaan mentaalivalmentajaa. Mielikuvilla harjoittelu onnistuu. Useimmat harjoittavat molempia sitkeyksiä samalla kertaa vaikkapa leuan vedolla. On sitten kysymysmerkki, onko psyykkisen sitkeyden kehittämisestä hyötyä. Ehkä sen kehittämisessä olisi otettava laajempi katsantokanta. Psyykkistä valmentautumista on varmaan käsitelty kirjallisuudessa.

Psyykeä tarvitaan suoritettaessa pitkäkestoisia ja raskaita harjoituksia. Se luo meille kestävyyttä. Psyykkisestä sitkeydestä on hyötyä monella tavalla. Se auttaa meitä matkallamme. Se luo turvaa meille. Psyykkinen sitkeys on syntymässä saatu ominaisuus, mutta sitä voi ehdottomasti kehittää. Elämänkokemus kasvattaa psyykkistä sitkeyttä.

Ihmisen määränpää osa VII muisti

Jaakko KojoKULTTUURI9.5.2014 7:53päivitetty 9.5.2014 7:53

Sanotaan, että joillakin on elefantin muisti. Elefantti muistaa kauan hyvät ja pahat. Miesmuistin sanotaan olevan 16 päivää pitkä. Mutta ennen vanhaa muisti oli ainoa tallennusväline, joka säilöi perimätietoa sukupolvelta toiselle. Kylässä oli runonlaulaja, joka oli perinyt tietonsa edelliseltä sukupolvelta ja jatkoi tiedon säilömistä kouluttamalla jonkun nuoremmista seuraavalle sukupolvelle. Sananlaskut ovat myös eräs oikein hyvä perimätiedon välittäjä. Nykyään kaikki, mitä kirjoitetaan sosiaaliseen mediaan, säilyy, halusitpa tai et.

Ihmisen muisti säilöö kaiken, mitä elämän aikana tapahtuu. Aivot tekevät työtä yölläkin, kun olemme unessa. Ne järjestelevät silloin muistia. Päästämme löytyy paljon sellaista tiedostamatonta, kuten unia, joita emme ole kokeneet. Muisti ei katoa muuten, kuin ehkä sairauden johdosta, tai kun tuli polttaa tai marot syö. Väitän, että sopivissa olosuhteissa ihminen pääsee helposti matkalle menneisyyteen. On mahdollista matkustaa nuoruuteen ja kokea henkisesti ne ajat.

Muisti alkaa heikentyä noin 20 vuoden ikäisenä. Hermosoluja kuolee, ja toiset hermosolut korvaavat niitä. Kuolleissa hermosoluissa menetämme muistiamme. Ei ole mikään ihme, vaikka ikääntyessä emme enää muista nimiä eikä puhelinnumeroita. Toisinaan jo unohdetut asiat tulla putkahtavat kuitenkin mieleen. Ne ovat jossain muistissamme, emme vain saa niitä väkisin ulos. Muistisairautta alkaa esiintyä suunnilleen eläkeikäisillä. Merkkeinä ovat uusien asioiden unohtaminen, tapaamisten missaaminen ja muistamattomuuden peittely. Sählääminen on myös yksi merkki siitä. Emme saa enää aikaiseksi asioita, jotka olivat aikaisemmin helppoja.

Muistia voi ylläpitää ja treenata. Sanaristikot, kilpailut ja lukeminen ylläpitävät muistia. Uuden oppiminen ei katoa minnekään. Se voi vain vanhuuttaan hidastua. Kaikkien uusien koneiden käyttö ei edes ole mahdollista kaikille. Opettelu vaatii iällä suurempaa mieleen painamista. On myös opettajan innostavuudesta kiinni, mitä ja kuinka nopeasti opimme. Keskustelu ja vanhojen muistelu elvyttävät muistia.

Jos epäilet muistisi huonontuneen ja sen johtuvan alkavasta sairaudesta, ota yhteyttä lääkäriin ja pyydä lähetettä Muistikeskukseen. Siellä voidaan tutkia muistia monipuolisesti ja saadaan selville, onko taustalla sairaus vai muu syy. Aivoja voidaan kuvata ja saada tietoa niiden toiminnasta. Aivoverenvuodon aiheuttama muistin menetys on kuntoutuksella parannettavissa, mikäli kohtaukseen saadaan apua nopeasti.

Muistakaa: ihminen on tärkein, pitäkää hyvää huolta lähimmäisistänne ja keskustelkaa.

Ihmisen määränpää osa VIII valta

Jaakko KojoKULTTUURI16.5.2014 13:11päivitetty 16.5.2014 13:11

Valta ja vallanhimo ovat vanhimpia laumaominaisuuksiamme. Ne periytyvät apinoilta. Apinoiden laumakäyttäytyminen on voimakasta ja laumassa on aina johtaja, yleensä vanhin uros. Nuoremmat urokset ja vieraiden laumojen jäsenet haastavat vanhimman johtajauroksen taistelemaan vallasta. Voittajalle on palkintona suvun jatkaminen. Tämä ominaisuus on jo alun perin kaikessa luomakunnassa. Kilpailu jalostaa lajia ja ylläpitää menestymistä.

Nykyihmisellä on säilynyt vallanhimo. Sen esiintymistä nähdään kaikkialla maailmassa joko rauhanomaisesti tai väkivaltaisesti. Demokratiassakin esiintyy vallanhimoa. Demokraattisesti valittavat edustajamme valitsevat poikkeuksetta johtajansa joko puolueittain tai valtakunnallisesti. Toisissa demokratioissa kansa saa valita johtajansa, mutta kuningaskunnissa valta periytyy. Yleensä kuninkaan valtaa on kuitenkin rajoitettu enemmän tai vähemmän. Esimerkiksi Ruotsin kuninkaalla ei ole, kun moraalista valtaa.

Vaaleilla valitulla presidentillä saattaa olla huomattavasti enemmän valtaa. Tästä hyvänä esimerkkinä on Venäjän presidentti, jolla valtaa alkaa olla kuin tsaarilla aikanaan. Ja hän myös käyttää sitä. Viimeaikaiset tapahtumat Venäjän rajoilla osoittavat, että valta on lähtöisin yhdestä henkilöstä. Useimmissa Euroopan maissa suurin valta on keskitetty pääministerille. Hänet on valittu enemmän tai vähemmän demokraattisesti.

Ihmisellä on taipumus haalia valtaa itselleen ja käyttää sitä niin paljon, kun päättävät elimet sallivat. Suomessakin presidentin valtaa on kavennettu voimakkaasti. Sisäpoliittinen valta on miltei kadonnut, ja jäljellä on vain ulkopoliittista valtaa. Ihmisen vallankäyttö on sivistyneempää, kuin muussa eliömaailmassa. Mikrobien maailmassa on vallalla aggressiivinen lisääntyminen, jota voi rajoittaa vain joko ihminen tai toiset mikrobit. Bakteerit muuntavat perimäänsä ja pyrkivät valtaan.

Ihmisen määränpää osa IX taikausko

Jaakko KojoKULTTUURI22.5.2014 18:10päivitetty 22.5.2014 18:10

Meillä on ollut taikauskoa jo ennen kuin olemme nousseet kahdelle jalalle Afrikan savannilla. Ilmeisesti taikauskon voimakkuus vaihtelee eri ihmisissä, mutta sen täytyy olla vanhin uskomuksistamme. Siihen liittyy vanhoja uskomuksia, kuten jos näet mustan kissan menevän tien yli, se tietää pahaa. Tai ettei pidä mennä tikkaiden ali, se tietää onnettomuutta. Nämä vanhat uskomukset todistavat, että taikausko on sisäänkirjoitettuna meihin.

Taikausko liittyy luonteenpiirteisiin. Pessimistillä ja optimistilla on erilainen taikausko. Joku pessimisti uskoo, että jos teen jotain määrätyllä tavalla, käy tulevaisuudessa juuri päinvastoin. Siksi pessimisti ei iloitse, koska se tietäisi pahaa tulevaisuudessa. Murehtiminen sen sijaan tuottaa positiivisen sattuman. Jo todennäköisyyskin puoltaa pessimistin olettamusta. Optimisti kai pettyy useammin.

Moniin kristillisiin uskomuksiimmekin on sekoittuneena taikauskoa. Pakanalliset tavat pysyvät pinttyneinä ihmisissä, sillä pakanalliset uskonnot ja taikausko ovat paljon vanhempia, kuin luterilaisuus tai islam tai buddhalaisuus. Tässä esiin putkahtaneet muut uskonnot ovat minulle vieraita, enkä tunne niiden taustoja. Todennäköisesti niissäkin kulttuureissa on taikauskoa. Eiväthän mainitut suuntaukset ole kovin vanhoja. Taikausko on sen sijaan peräisin satojen miljoonien vuosien takaa. Pelkäsimme varjoja jo dinosaurusten aikakaudella.

Ennustajat käyttävät hyväksi tiedostamattomiamme eleitä ja taikauskoa. Mitä parempi ennustaja, sen parempi henkilö on lukemaan toisen eleitä. Ennustaminen ei ole 50/50 peliä, vaan perustuu tiedolle. Siksi meistä tuntuu, että ennustaja osuu oikeaan, ja herkemmät ihmiset palaavat myöhemmin takaisin ennustajan luo.

Taikausko on meissä sitkeässä, yhtä sitkeässä kuin pakanuus. Vaikka Ruotsin kuningas istutti Luterilaisuuden Suomeen vain saadakseen kirkon varat omiin taskuihinsa, pakanuutta hän ei pystynyt poistamaan kokonaan ristiretkien aikana eikä niiden jälkeenkään. Länsi-Suomessa on säilynyt trullien perinne ja pääsiäiskokot. Itä-Suomessa on säilynyt enemmän vanhan venäläisen ortodoksisuuden perinteitä. Perinteitä ei voi hävittää kokonaan. Siksi olemme vieläkin ainakin vähän taikauskoisia.

Ihmisen määränpää osa X kiire

Jaakko KojoKULTTUURI4.6.2014 11:26päivitetty 4.6.2014 11:26

Kiire on ihmisen tekemä ilmiö. Luoja ei sitä luonut. Ihminen on keksinyt kellon ja kalenterin ja omaksi kiusakseen aikataulun. Kaiken pitäisi syntyä määräajassa ja kaiken pitäisi toimia kuin kello. Näistä syntyy kiire. Kelloajat ja aikataulut helpottavat joukkojen hallitsemista. Mitä koulusta, liikenteestä tai sodasta tulisi, ellei olisi määräaikoja ja H-hetkiä. Sellaisilla opettelemme toimimaan yhdessä ja joukkona olemme voimakkaampia.

Joukkovoima ei ole ihmisen keksimää, vaan luonto käyttää sitä selviytymiseen. Myös ihmisen toiminnassa se auttaa selviytymään. Aamulla on kiire pukea, pestä hampaat ja syödä aamupalaa, että saa lapset ajoissa kouluun ja ehtii itse töihin. Baanalla painetaan kaasua liikaa, kun on kiire jonnekin. Kiire polttelee jalkapohjia ja tuntuu vatsassa. Ne, jotka oivaltavat elämän oikein, säästyvät kiireeltä.

Kiireellä on nurjat puolensa. Se aiheuttaa stressiä ja sairauksia. Sydän- ja verisuonisairaudet ovat yleisimpiä. Työelämän yhä kovempi tahti ja hektisyys aiheuttavat aikataulupaineita ja kiirettä. Moni aikuinen täyttää oman ja lastensa elämän vielä harrastuksilla, ja ajaa itsensä puhki. Täytyisi osata hellittää rytmiä ajoissa. Viimeistään eläkkeelle jäädessä pitäisi osata viettää mukavaa aikaa ilman kiirettä.

Meillä oli aikanaan hyvä työryhmän vetäjä, joka töihin tultuaan heitti ensimmäiseksi rannekellon laatikkoon ja alkoi vasta sitten töihin. Hän osasi ottaa elämän oikein. Hänellä oli aikaa meille ja hän sanoikin, että kellot tekee sitä lisää. Jos on kiire ja stressiä, pitäisi pysähtyä miettimään arvot uusiksi. Monia asioita voi järjestää ja välttää kiireen. Täytyy muistaa, että tässä maailmassa on vain luonnon muovaamaa ja ihmisen tekemää. Ja ihmisen tekemän voi aina muuttaa.

Ihmisen Määränpää osa XI pelko

Jaakko KojoKULTTUURI6.6.2014 7:45päivitetty 18.7.2019 15:41

Pelko on varhaisia primitiivireaktioita. Säikähdämme äkkinäistä ääntä ja valoa tai sen puutetta. Pelkoa voi seurata pakoreaktio. Reaktio on perua niiltä ajoilta, kun olimme aseettomia hirmuliskoja vastaan. Vieläkin pelkäämme suuria eläimiä. Pelkoa on kyllä useampaa laatua. On pieniä pelkoja ja suuria fobioita. Näitä on käsitelty kirjoissa riittävästi. Elämänasenne saattaa tuoda paljonkin turhia pelkoja. Pessimistinen asenne luo paljon turhia pelkoja.

Pessimisti ajattelee, että lasi on melkein tyhjä, jos se on puolillaan. Optimisti taas ajattelee, että lasi on miltei täynnä. Murehdimme usein tulevia asioita. Liiallinen murehtiminen ja pelot voivat aiheuttaa sairauksia ja jopa eliniän lyhentymistä. Empaattinen ihminen murehtii toisen puolesta. Meillä on pelkoja lastemme käyttäytymisestä ja menestymisestä. Lapsista pitääkin olla pienenä huolissaan, mutta huolten pitää hälvetä. kun lapsistamme tulee aikuisia.

Ihmisiä on hyvin monen luontoisia. Joku optimisti koheltaja vaeltaa elämänsä läpi ilman murheita. Tyhmä pessimisti taas törmää pelkoihin joka nurkalla. Perusluonteen muuttaminen on vaikeaa tai mahdotonta. Pelkoja voi oppia hallitsemaan. Jos pelot käyvät suuriksi tai ylivoimaisiksi, tarvitaan ammattiauttaja, joita ovat psykiatrit tai psykologit.

Toisten puolesta ei pitäisi pelätä, tai jos pelkää, pitää ottaa asia puheeksi. Yleensä se auttaa. Myös etukäteissuunnitelmat auttavat vähentämään pelkoja. Jos olet vaikkapa huonomuistinen ja pelkäävä, nykytekniikka tulee avuksi. On ohjelmia, joihin voi kätevästi merkata tulevat asiat ja ne pysyvät hyvin muistissa. Myös uusien puhelinten kalenteri-ohjelmissa on muistutus. Ei tarvitse murehtia, ehtiikö tapaamiseen tai muistaako ottaa yhteyttä.

Huoleton ihminen joutuu useammin vaikeuksiin kuin huolellinen. Huolellista ihmistä helpottaa tulevaisuuden suunnittelu ja ennakoiminen. Huoleton ihminen ei yleensä pelkää tulevaa, mutta saatuaan tarpeeksi epäonnistumisia saattavat pelot saada vallan.

Ihmisen määränpää osa XII aistit

Jaakko KojoKULTTUURI13.6.2014 4:55päivitetty 13.6.2014 4:55

Vanhan käsityksen mukaan ihmisellä on viisi aistia: maku-, haju-, näkö-, kuulo- ja tuntoaistit sekä niin sanottu kuudes aisti. Tiede ei ole voinut sitovasti todeta kuudetta aistia, mutta lisäksi on tasapaino- ja sisätuntemusaistit. Nämä aistit integroituvat eli muovautuvat yhteen lapsuudessa, ja niinpä koemmekin ympäröivän maailman useammalla aistilla samanaikaisesti. Ihminen voi vaurioittaa tai menettää jonkin aistinsa tapaturmaisesti tai aistit heikkenevät ihmisen vanhetessa. Aistivaurio voi tulla myös kehityksessä ennen syntymää eri tavoin. Jokin aisti voi puuttua geenivirheen tai vaurion kautta.

Tiedemiehet tai pitäisikö sanoa tiedehenkilöt tekevät töitä menetettyjen aistien palauttamiseksi tai korvaamiseksi. Parhaillaan kehitetään keinonäköä ja keinonenää. Kuulolle on kehitetty sisäkorvaistute eli implantti ja viimeisin uutinen koski hiirillä tehtyjä kokeita, joissa värekarvat oli saatu kasvamaan viruksen avulla. Silti ollaan vielä kaukana kuulon uudelleen synnystä ihmiselle. Kenties jonakin päivänä …

Seuraan tieteen viimeistä kehitystä ja laitan tietoa uusista saavutuksista julkisuuteen. Vapaaehtoistehtäviäni lähellä on kuulo-ongelmaisten asia. Ennen kuulon vaurioituminen johtui usein työssä saadusta liiallisesta melusta. Nykyään työssä osataan suojella kuuloa, mutta nuoriso ei vielä ymmärrä, miten kuulo voi vaurioitua musiikin vuoksi. Ensimmäinen vaurio, joka tulee, on tinnitus, ääni, jonka parantamiseen ei ole keinoja. Toinen vaurio on suora kuulovaurio, joka johtuu liian kovasta musiikin äänen paineesta. Värekarvat ja aistinsolut vaurioituvat ja vaurio on pysyvä. Yleensä korkeat äänet katoavat. Näin käy myös iän mukana. Heinäsirkan siritystä ei kuule enää vanhana.

Kaikki aistimme ovat herkkiä vaurioille ja taudeille. Näköaisti heikkenee iän myötä, ja vanhana saattaa tulla kaihi muiden sairauksien mukana. Diabeteksen yksi seuraus on näön heikkeneminen. Lopuksi tulee sokeus. Aistivaurioisille on perustettu järjestöjä, jotka pyrkivät auttamaan vammautuneita. On säädetty vammaispalvelulaki, joka osaltaan turvaa vammaisten oikeuksia tasavertaiseen elämään. Jo perustuslain mukaan olemme tasa-arvoisia ihmisiä, joilla on samat oikeudet. Silti tasa-arvo vaatii taistelua.

Tämä juttusarja päättyy tähän, mutta muistakaa, että ihmisen tarkoitus on jatkuvuus ja viettäkää onnellisia hetkiä ilman stimulantteja.

Jaakko Kojo