Päästiin vihdoin säiden oikuista huolimatta huhtikuun loppuun. Nyt ainakin kymmenen päivän ennuste näyttää kohtalaista säätä. Ei mitään huippu-lämpimiä, mutta ei kylmääkään. Talvi oli aika pitkä, ja takatalvi yllätti. Nyt on jo nähty lähellä rannikkoa västäräkkejä. Kesä sieltä tulee.

Taisin saada toisenkin eläkeläisen innostumaan älypuhelimesta. Edellinen tykkää jo soittaakin sillä, ja sanoi, että puhelinnumeroiden laittaminen oli helppoa. Viemäni peruspuhelin on kuulemma vaikeampi. Hän oli onnistunut sotkemaan SIM kortin asennon, ja puhelin ei hyväksy kuin hätäpuhelut. Tämä tuorein edistyjä oli sanonut neuvoista, että pää on ihan täynnä. Hän ei opi enempää. Hän osaa vasta käynnistää ja sammuttaa puhelimen. Hiljaa hyvä tulee. Koska taidan puhelimet ja tietokoneet, taidan olla liian hätäinen ja vaatia toisilta liikaa.

Häneltä, joka oppi älykännykän käytön viime syksynä, käy jo Googlen tekoälyn käyttö kuin vettä vain. Lehtien luku on rutiinia. Hän sanoikin, että olisi pitänyt opetella tämä kännykän käyttö jo 20 vuotta sitten. Niin se mieli muuttuu. Vuosi sitten hän vannoi, ettei koske älypuhelimeen eikä tietokoneeseen. Ainoa asia, jota hän kaipaa on aakkosjärjestyksessä oleva näppäimistö. Hän ei ole käyttänyt jo ammoin kirjoituskoneissa ollutta qwerty järjestyksessä olevaa näppäimistöä. Toinen asia, joka pitää vielä opettaa on sähköpostin käyttö. Hän osaa vasta lukea postit, mutta ei vielä vastata tai kirjoittaa uutta viestiä. Hän ei ole kokenut tarvetta käyttää sähköpostia.

Mutta kehitys kehittyy, ja vielä nähdään päivä, että seitenkymppisetkin googlaavat ja ovat kumarassa kännykän ääressä. Mitähän vielä keksitään?