Harrastajien kotitietokoneet ja niihin kytketyt modeemit olivat ensimmäinen vaihe matkalla kohti digitaalisten keskustelujen nykyhetkeä. BBS- eli bulletin board system -purkkien tekstipohjaiset käyttöliittymät näyttävät nykykatsannossa äärimmäisen alkeellisilta, mutta BBS antoi esimakua siitä, miten digitaalinen vuorovaikutus tulisi mullistamaan maailmaamme.

Suomen ensimmäisenä BBS-purkkina pidetään Seppo Uusituvan vuonna 1982 käynnistämää CBBS Helsinkiä. Etenkin varhaisimmat purkit olivat nimenomaan harrastajien rakentamia palveluja.

Somealustoihin verrattuna purkkikeskusteluille oli leimallista hitaus. Jo purkkeihin kirjautuminen puhelinmodeemilla kysyi kärsivällisyyttä, koska pääsyä rajoitti purkin puhelinlinjojen määrä.

Silti käyttäjämäärät kasvoivat. Suomalaisten verkkokeskustelujen historiaa tarkastelevan Digitaalisia kohtaamisia -kirja kertoo, että purkkien kulta-aikoina 1990-luvun puolivälin jälkeen Suomessa toimi jo satoja purkkeja. Suurin niistä oli MikroBitin MBNet, jolla oli parhaimmillaan yli 30 000 käyttäjää.

Jo BBS-järjestelmät tekivät näkyviksi niitä digitaalisen keskusteluympäristön moninaisia haasteita, joita kohtaamme nykyisillä sosiaalisen median alustoilla. Myös purkeissa väiteltiin ja riideltiin esimerkiksi kotitietokoneiden keskinäisestä paremmuudesta. Kokemattomia käyttäjiä voitiin haukkua esimerkiksi lamereiksi ja peeloiksi.

VÄHITELLEN PURKEISTA alkoi löytyä myös yhteyksiä Usenetin uutisalueisiin ja internetin sähköpostiin. Pc-tietokoneiden yleistyminen ja kaupalliset verkkoyhteydet toivat internetin myös kotikäyttäjien ulottuville.

Yksi aikansa tärkeitä digitaalisen vuoropuhelun työkaluja oli internetin puolelle levinnyt, jo 1970-luvulla kehitetty Usenet-järjestelmä. Nyt ”nyyssejä” voitiin käyttää pääteyhteyden sijasta tavallisilla sähköpostisovelluksilla.

Usenetissä 1996 puhjenneet Meow-sodat sopivat esimerkiksi aikansa trollaamisesta. Jokusen vuoden jatkuneen konfliktin ytimessä oli joukko piruilevia käyttäjiä, jotka yrittivät tukkia keskusteluja lähettämällä kasapäin kissan naukumista imitoivia ”meow”-viestejä.

Käsirysyiltä ei vältytty myöskään irc-kanavilla. Jarkko Oikarisen kehittämän ircin, internet relay chatin, keskustelujen tosiaikaisuus saattoi jopa tehdä riidoista erityisen kiihkeitä. Riitapukarit eivät ehtineet vetää henkeä viestiensä välissä samalla tavoin kuin purkeissa.

Uudelle vuosituhannelle siirtyessä yhä suurempi osa digitaalisia keskusteluja käytiin jo webin verkkofoorumeilla. FluxBB:n, phpBB:n ja MyBB:n kaltaiset avoimen lähdekoodin foorumisovellukset kantoivat muistoja purkkiajoista bulletin board -sanoihin viittaavissa nimissään.

Vielä tässä vaiheessa internetiin liitettiin toiveikkaita unelmia tulevaisuuden tietoyhteiskunnasta. Asennetta kuvaa osuvasti verkkokansalaisen (netizen) käsite, joka tulee englannin kielen sanoista internet ja citizen. Verkkopioneeri ja kirjailija Michael F. Haubenin luoma termi kertoi digitaalisen maailman mallikansalaisesta, joka käytti internetiä yhteiseen hyvään.

Hieman realistisempi käsitys verkkokeskusteluista ilmeni jo tuolloin varsinkin sellaisilla verkkofoorumeilla, joihin pääsi ilman kirjautumista. Niiden ylläpitäjät saivat pian saman opetuksen kuin purkkien, Usenet-keskustelujen ja irc-kanavien pyörittäjät.

Halventava kielenkäyttö, trollaus ja muu häiriköinti onnistuu paljon helpommin tietokoneen näytön ääressä kuin fyysisessä elämässä.

”Internetissä kukaan ei tiedä, että olet koira.”