Sanon häntä tässä kirjoituksessa Antsaksi. Hän on syntynyt kesällä 1955 ja asuu toisella paikkakunnalla hämäläisessä pikkukaupungissa. Hän on ollut työtä vieroksuva tyyppi ja elänyt pääosin yhteiskunnan tuilla. Hänen sivistyksensä on kansakoulu ja ammattikoulu. Hän ei ole lukenut elämässään montaakaan kirjaa, eikä paljoa lehtiäkään. Hän katsoo päivät pitkät telkkaria ja valittaa, että kun tulee vain uusintoja. Hän ei kuuntele radiota. Musiikissa hän on yksiruokainen, ja kuuntelee vain 60- ja 70-luvun kitaramusiikkia. Hänestä musiikissa pitää olla saundia.

Hänellä on ollut vain peruspuhelin, eikä mitään nykyaikaisia laitteita. Hän on valittanut, että maailma menee digitaaliseksi. Nyt hän on herännyt siihen, että parhaalla kaverillakin on älypuhelin. Hän on saanut herätyksen ja aikoo ottaa käyttöön sellaisen.

Ensimmäinen ongelma oli netti. No se on nykyään kaikissa SIM korteissa. Pyysin häntä tilaamaan operaattorilta MultiSIM kortin älypuhelimeen. Se on toinen kortti samalle puhelinnumerolle. Lahjoitin hänelle entisen vaatimattoman satasen hintaisen älypuhelimen. Ensimmäiset ongelmat olivat: mistä tämä käynnistyy ja mistä sammutetaan. Hän on tottunut fyysisiin puhelimen nappuloihin. Asensin puhelimeen sellaisia appeja, joita arvelin hänen käyttävän. Hän ei voi ostaa mitään maksullisia ohjelmia sovelluskaupasta, koska hänellä ei ole luottokorttia. Hänellä on pankkitunnukset, mutta hän ei osaa käyttää niitä. Olen varoittanut, että niitä ei pidä laittaa minnekään.

Koska hän elää käytännöllisesti katsoen kansaneläkkeen varassa, hänellä ei ole varaa ostaa mitään arvokkaampaa. Hänen syntinsä on kaljan juonti. Se maistuu liian hyvin, ja rahat menevät siihen. Hänelle ei voi laittaa puhelimeen nettipankkia ainakaan aikoihin, ennen kuin hän oppii puhelimen käytön. Täytyy tutkia, voisiko hänelle laittaa jonkin muun tunnistusmenetelmän. Mobiilivarmenne olisi sellainen.

Koska asumme noin 200 km päässä toisistamme, opetus täytyy tapahtua etänä. Aluksi täytyy käyttää puhelinta. Siinä ongelmana on se, ettei voi tietää, mitä toinen näkee ja ajattelee. Sain sentään opetettua, että puhelimessa on kosketusnäyttö, eikä sitä tarvitse hakata vaan koskettaa. Näytin sormieleet, millä puhelinta käytetään. Suurimmaksi ongelmaksi kasvaa varmaan uuden oppiminen ja muistaminen. Kun joskus tulevaisuudessa päästään siihen, että hän oppii lukemaan sähköpostia, opetus helpottuu.

Seuraavaksi alan opastaa sään katsomisen ja lehtien luvun. Niissä pitää opetella koskettamaan appia ja otsikoita. Täytyy myös osata suurentaa kuvia. Vastaan voi tulla myös yllätyksiä, kuten vaikka näkökyky. Laitoin puhelimeen jo toiseksi suurimman tekstin. Yhdellä kertaa ei saa opetettua paljoa. Kuitenkin pienikin edistys on plussaa. Täytyy saada Antsan mielenkiinto heräämään. Toivon, että hänen uteliaisuutensa herää viimeistään Goolettaessa. Siihen on kuitenkin vielä matkaa.

Antsalla oli alussa se käsitys verkosta, että sieltä näkyy kaikki. Hän pelkäsi, että ihmiset näkevät hänen pankkiasiansa. Hän ei vielä käsittänyt, että se tieto, mikä näkyy, on julkista. Kaveri oli kaivanut esille Antsan veljen tietoja, ja siitä tuli Antsalle väärinkäsitys, että hänenkin tietonsa ovat julkisia. Asioista tietämätön voi todella luoda verkosta todella vääriä mielikuvia. Mielikuvien oikomiseen menee aikaa. Sellainen, joka käyttää verkkoa ja älypuhelinta jatkuvasti ei ymmärrä, mitä toinen ajattelee ja miten käsittää asiat.

Antsan puhelimeen täytyy asentaa nettiturva. Ilman sitä kaikenlaiset virukset ja haittaohjelmat pääsevät puhelimeen. Odotan puhelinta postissa. Täytyy yrittää asentaa siihen myös Mobiilivarmenne. Sillä pääsisi viranomaisten palveluihin. Siihen opetuksen osaan on kuitenkin vielä aikaa, sillä ensin pitää tottua puhelimen käyttöön. Täytyisi keksiä keino innostaa netin selailuun. Ilman intoa ei tule mitään.

Puhelin tuli, ja asensin siihen turvaohjelman ja pari appia lisää. Lähetin puhelimen postissa maanantaina, ja hän sai sen keskiviikkona. Nyt tarvitaan intoa ja opastusta käyttöön. Vaarana on, että Antsa unohtaa kaiken oppimansa. Hän ei osaa keskittyä asioihin.

Meni päiviä, ellei pari viikkoa, ja tekosyitä jättää puhelin hyllyyn. Sitten tuli pilvisempi ja viileämpi päivä. Antsan kaveri sai houkuteltua hänet pihagrillille puhelimen kanssa. Antsalla oli ollut pelko, että hän mokaa ja aiheuttaa lisää puhelinlaskua. Se pelko oli saanut hänet hylkimään puhelinta. Koska hänen puhelinnumeronsa on salainen ja sähköpostiosoite uusi, pankkitunnusten kalasteluyrityksiä ei pitäisi tulla. Hänellä on pankkitunnukset, mutta olen teroittanut, ettei niitä saa käyttää, ennen kuin opetan pankin appin käytön. Hän ei osaisikaan käyttää pankkitunnuksia. Nyt hänellä pitäisi olla valmiudet lukea sähköpostia, joten opetus helpottuu.

Kuulin kiertokautta, että Antsa valittaa, että kaikki tuputtavat hänelle uutta tietoa, eikä hän halua omaksua sitä. Pää on kuulemma täysi. Olisiko se jonkinlaista muutosvasta-rintaa ja uuden hylkimistä. Se johtuu ainakin osittain siitä, että hän ei ole lukenut paljoa eikä kirjoittanut mitään. Minulle hän sanoi puhelimessa, että hän soittaa sitten, kun tulee ongelmia. Kesä ja asumisolot taitavat olla yksi este. Hänellä on yksiö, jonka ikkunat ovat etelään, eikä parveketta ole. Sisällä on 30 astetta lämmintä. Vähempikin kypsyttää.

Nyt eletään lokakuuta, eikä Antsan puhelimen käyttö ole edennyt. Hän etsii vieläkin puhelimen sammutusnappia. Hän ei käsitä, että ainoaa nappia pitää painaa pidempään. Älypuhelimen käytöstä ei siis tule mitään. Ajattelin hommata hänelle hyvän asian, mutta siitä tulikin rasite. Olen antanut hänelle kahden puhelimen manuaalit paperilla. Hän ei kuitenkaan lue niitä. Hän ei osaa laittaa edes puhelinnumeroita muistioon. En voi asialle mitään, kun hänellä ei ole itsellä halua ja mielenkiintoa. Olkoon.