Älypuhelimen hankinta

Älypuhelinten hinnat vaihtelevat alle satasesta kahteen tuhanteen. Jos vaatimukset eivät ole kovat, jo satasen puhelimella tulee toimeen. Kahdella sadalla saa jo kelpo puhelimen. Sellainen kannattaa ostaa tarjouksesta. Kaikkein parhaan kaupan tekee kivijalkamyymälässä. Verkosta ostaessa ei koskaan tiedä kunnolla, mitä saa. Mieluummin ostan puhelimen siten, että pääsen kokeilemaan sitä.

Käytin Nokian puhelimia jo ennen älypuhelinten tuloa. Ensimmäinen kosketusnäyttöpuhelimeni oli Nokia C6 joskus vuonna 2004. Siinä oli vielä esiin liu’utettava näppäimistö. Siinä oli muutamia ohjelmia, radio ja alkeellinen selain. Muutaman muun puhelimen jälkeen ostin Nokia L 920 Windows puhelimen. Se oli täysiverinen älypuhelin. Pidin sitä useamman vuoden. Varapuhelimena oli Nokia L 520.

Sitten kun Microsoft osti Nokia puhelimet, ostin Nokia 8 Android puhelimen ja möin vanhat Windows puhelimet. Ostin varapuhelimeksi Nokia 1:n. Se tuli hankittua siksi, että kasissa oli ongelma kameran kanssa, ja se piti käyttää huollossa. Minulla on ollut pitkään kaksi SIM korttia. Toinen on varsinaista linjaa varten ja toinen Pre Paid kortti, johon voi ladata puheaikaa.

Annoin ykkösen kaverille ja ostin Nokia 5.1:n. Minulla on ollut koko ajan kaksi puhelinta. Välillä on ollut jopa kolme. Ostin 2022 Kiinasta Doogee S88 puhelimen. Se on IP 68 puhelin, eli veden ja pölyn kestävä ja suurella akulla. En olisi ostanut varmaankaan sitä, ellen ostanut verkosta näkemättä. Se on aika kolho ja painava. Se on ollut keväästä saakka sivussa vain musiikkikäytössä. Nokia 8 on edelleen käytössä. 5.1:n lahjoitin yhdelle yhdistykselle hyvään tarkoitukseen.

Keväällä oli kuuluvuusongelmia, ja luulin, että vika on puhelimessa. Kuuluvuusongelmia oli ollut jo muutaman vuoden, ja epäilin linkkivikaa. Kuitenkin ostin uuden Samsungin puhelimen, ja vika uusi. Vasta silloin oivalsin, että vika on talon ikkunoissa. Ne on vaihdettu uusiin, ja uusissa ikkunoissa on selektiivilasit. Niissä on metallikalvo, joka säästää lämpöä sisällä. Se myös estää puhelimen signaalin kulkua. Säädin puhelimissa signaalin dataverkkoon, eli sallin Wi Fi puhelut. Vika poistui.

Samsung Galaxy A 14 puhelin oli tarjouksessa vain 199 euroa ja riittää minulle aivan hyvin. Käytän sitä puheluihin ja tekstiviesteihin, sekä sähköpostin ja lehtien lukuun. En katso sillä elokuvia, mutta otan toisinaan valokuvia. Siihen otin uuden numeron, koska vanhaan numeroon tuli häirikköpuheluita maailmalta. Vanha numero oli lipasahtanut pimeään verkkoon. Pyysin uuden numeron salaiseksi. Annan sen numeron vain luotetuille tahoille. Puhelin on myös siksi, että voin ottaa digipalveluissa kaksivaiheisen tunnistuksen käyttöön.

Digiä ei pidä pelätä

Uuden tekniikan pelko on kai suurin este kännykän käyttöönotolle. Olen käyttänyt kosketusnäyttö- puhelimia jostain vuodesta 2010 lähtien. Ensimmäisessä kosketusnäyttöpuhelimessani ei ollut kunnon selainta, eikä siihen aikaan ollut vielä sovelluksia kaupassa. Nokia C6:ssa oli vielä fyysinen näppäimistö. Siinä oli FM radio ja pari alkeellista peliä. Siitä puhelimesta hyppäsin Windows Lumia 920 puhelimeen. Se oli jo täysverinen kosketusnäyttöpuhelin. Tarjolla oli ilmaisia ja maksullisia sovelluksia.

Uuden puhelimen käyttöönotossa auttaa uteliaisuus. Pitää edetä yrityksen ja erehdyksen kautta. Sitä varten puhelimessa on alhaalla kolme virtuaalista näppäintä. Yksi ja tärkein on nuoli takaisin. Sillä voi perua virhekosketukset. Keskimmäisenä on yleensä neliön näköinen näppäin, jolla palataan perusnäyttöön. Toisessa laidassa on näppäin, jolla pääsee selaamaan edellisiin näyttöihin, ettei tarvitse toistaa kaikkea.

Ehkä helpointa on aloittaa lehdistä. Niillä on omat sovelluksensa, joiden appeja saa sovelluskaupasta ilmaiseksi. Lehtiä voi selata, mutta kaikkia juttuja ei pääse lukemaan, ennen kuin ostaa lehden. Lehtien digitilaus maksaa noin 10 – 20 euroa/kk. Sillä pääsee lukemaan kaikkia juttuja ja pääsee arkistoon lukemaan vanhoja lehtiä.

Selainta pitää opetella käyttämään. Sen otsikkoriville kirjoitetaan sivusto osoite, tai nykyään myös kysymys. Selaimiin on yhdistetty tekoäly, joka etsii vastauksen lähes mihin tahansa kysymykseen tai asiaan. Kaikki knoppeja se ei kuitenkaan osaa. Ihmisäly on kuitenkin ylivertainen.

Puhelimen ja tekstiviestien käyttö on jäänyt jotenkin sivuseikaksi. WhatsApp on hieman syrjäyttänyt tekstiviestit. Se on monipuolisempi ja monikäyttöisempi. Sillä voi lähettää ja vastaanottaa tekstiä, puhetta, kuvia ja videoita.

Yleensä sovelluskaupasta löytyy vaihtoehtoja lähes mihin tahansa. Osa appeista on ikävä kyllä vahingollisia. Törmäsin eilen sellaiseen appiin, joka vaatii tekemään valintoja ensin viattomasti, mutta alkaa sitten pyytää rahaa. Sitä ei tunnu edes saavan poistetuksi. Täytyy vain muistaa olla käyttämättä sitä.

Pääpuhelimeni

Tässä kuva Samsung Galaxy A 14 puhelimesta.

Tämä on halpa älypuhelin. Ohjehinta noin 250 euroa, tarjouksessa 199 euroa. Galaxy täyttää kaikki tavalliset tarpeet, ja kamera on riittävän hyvä. Puhelimen ei tarvitse olla huippua. Niihin saa kyllä kulumaan rahaa enemmänkin.

Jotta välttää lehtikauppiaat ja häirikkösoitot, kannattaa vaihtaa numero ja ehkä operaattorikin ja pyytää numero salaiseksi. Sillä välttää myös numeron joutumisen pimeään verkkoon. Jos numero joutuu sinne, puhelimeen alkaa tulla häirikkösoittoja ulkomailta.

Jos on jo käyttänyt älypuhelinta aikaisemmin, silloin ladatut ohjelmat seuraavat puhelinta vaihtaessa. Ne täytyy siirtää vain normaaliin näyttöön. Näytöt voi rakentaa oman maun mukaan. Nykyaikaiseen kännykkään pystyy rakentamaan samat ohjelmat kuin tietokoneeseen. Ainoa puute on ehkä tulostus, mutta uusissa printtereissä on Wi Fi, ja saatavana on myös erityisiä printtereitä kännykkää varten.

Android puhelimissa on mahdollisuus valita selain joko Googlen oma Chrome tai jokin muu. Itse käytän Microsoftin Edgeä ja Bingin tekoälyä. Puhelinten valmistajilla on myös omia selaimia. Kannattaa seurata valtavirtaa.

Kännykän elämää

Kuvassa jo vanha Nokia 8 kännykkä. Näytön alarivi on vakio, eli siellä on vasemmalta kuvakkeina puhelin, asetukset, tekstiviestit, selain ja kamera. Selaimena on Google Chrome.

Ostettaessa puhelimen paketissa on hyvin vaatimaton ohje aloitukseen. Parempi ohje löytyy yleensä netistä. Se on nurinkurista, kun pitäisi opetella, niin ohjeet ovat osaamisen takana.

Tuossa kuvassa on loput sellaisia kuvakkeita, jotka ladataan sovelluskaupasta. Tärkeä sovellus on virustorjunta. Tässä puhelimessa käytän Mc Afeeta. Se on aika kallis, ja monimutkainen asentaa, mutta hyvä ja huoleton käyttää. Se torjuu virukset ja haittaohjelmat, ja siivoaa puhelimen muistia. Muissa kuvakkeissa on sää, pankki ja lehtiä sekä sovelluskauppa Google Play. Googlella on myös yhteinen kuvake, josta saa avattua Googlen ohjelmia. Appeja eli ohjelmia voi ottaa käyttöön tarpeen mukaan. Sovelluskaupassa on toista miljoonaa appia. Osa on ilmaisia, osa maksullisia. Kauppaan pitää antaa korttitiedot, jotta voi ostaa maksullisia appeja. Pankin asentaminen on turvallisuuden vuoksi monimutkaista ja pankkiin pitää tunnistautua. Täytyy olla pankkitunnukset ja tilitiedot.

Puhelimen täysipainoinen käyttö vaatii luottokortin ja pankkitunnukset. Kuvakkeiden takana oleviin ohjelmiin on luotava tunnus ja salasana. Tunnus on useimmiten sähköpostiosoite ja salasanaksi täytyy keksiä sellainen, joka on helppo muistaa mutta vaikea keksiä. Salasanat on pidettävä sellaisessa paikassa, josta ne saa helposti käyttöön, mutta eivät ole julkisia ja saatavissa kaikille.

Uuden puhelimen käyttöönotto

Älypuhelimesta toiseen siirtyminen on helppoa, jos pysyy samassa käyttöjärjestelmässä. Siirtymisestä Androidista Appleen en tiedä mitään. Minulla ei ole ollut Applen puhelinta tai tablettia. Älypuhelinhistoriassani on vain alun harharetki Windows puhelimiin ja niiden jälkeen vain Android puhelimia. Android puhelimessa annetaan sähköpostiosoite ja salasana, ja tiedot numeroista ja tekstiviesteistä ovat tallella pilvessä ja latautuvat itsestään. Samoja tietoja voi käyttää myös useammassa puhelimessa.

Matkapuhelinten alkutaipaleella piti numerot kirjoittaa käsin uuteen puhelimeen. Sitten myöhemmin ne pystyi siirtämään SIM kortin muistissa. Seuraavaksi tuli Bluetooth ja sen avulla pystyi siirtämään tiedot langattomasti. Ihminen on perusluonteeltaan laiska, ja puhelinten valmistajat pyrkivät käytön helppouteen.

Jos ostaa erimerkkisen puhelimen, käytössä saattaa olla enemmän opettelua. Saman merkin puhelimet muistuttavat toisiaan. Huippuluurit maksavat maltaita, eli toista tonnia. En näe mitään syytä ostaa sellaista. Parilla satasella saa jo hyvän ja riittävän puhelimen.

En ymmärrä koulujen oppilaiden kilpailua siitä, kenellä on kalleimmat merkkivaatteet ja merkkiluuri. Se on kai ihmiseen sisään rakennettua, että pitää kilpailla varusteilla ja etsiä nokkimisjärjestys. Se johtaa kiusaamiseen, mikä on hyvin ikävä ilmiö.

Älypuhelimeen pääsee tutustumaan parhaiten siten, että on utelias ja kokeilunhaluinen. Puhelin ei mene rikki, vaikka yrittäisi käyttää sitä väärin. Uuteen puhelimeen siirtyessä olisi hyvä, että olisi joko toinen puhelin tai joku kaveri, jonka kanssa opetella käyttö.

Uusi yllättävä ongelma digimaailmassa

Nykyään puhelimen SIM kortilla on netti riippumatta puhelimesta. Pääosa puhelimista onkin älypuhelimia, joissa netti on välttämättömyys. Peruspuhelinta saa oikein etsiä myytävistä puhelimista. Netin saa myös jaettua kotona erillisellä mokkulalla SIM kortilta. Havaitsin omakohtaisesti keväällä, että puhelun kuuluminen sisällä ei olekaan itsestään selvyys. Puhelin rätisi ja katkoi puhelua. Olin jo Valkeakoskella epäillyt vikaa puhelimessa. Toinen mahdollinen vian syy olisi ollut verkossa linkin ohjelmistossa. En ymmärtänyt siellä syytä. Nyt täällä Loviisassa asia paljastui.

Syy on ikkunoiden selektiivilasi. Sekä Valkeakoskella että täällä Loviisassa tehtiin kerrostaloihin ikkunaremontti. Ajatus on energian säästäminen. Sitä varten ikkunoiden lasissa on metallinen kalvo, joka estää lämmön karkaamista. Se ei estä valoa kokonaan, vaan vain muutaman prosentin. Kuitenkin se estää osittain radiotaajuisen signaalin. Puhelimen signaali on juuri radiotaajuista säteilyä. Myös mokkulalla tuleva netti on samaa säteilyä. Ostin vuoden sisään jopa kaksi uutta puhelinta, kun epäilin vikaa laitteissa. Laittamalla puhelimesta valinta Wi Fi puheluksi asia korjaantuu, jos asunnossa on WLAN. Kuitenkin mokkula on samoissa ongelmissa. Minulla on nettinä valokuitu, ja reititin, jolla jaan netin kotona WLAN:lla. Siihen eivät vaikuta ikkunat, koska signaali tulee kuitua pitkin. DNA tarjosi halpaa DATA SIM korttia ja mokkulaa, mutta en innostunut ottamaan sitä. Hyvä niin. Se ei olisi toiminut niin hyvin kuin valokuitu.

Valkeakoskella asiasta ei informoitu erikseen, mutta olin kuullut asiasta jo aikaisemmin. Kuitenkaan ei ollut älyä yhdistää asioita. Loviisassa sain suusanallisen varoituksen, mutta se unohtui, kun puhelimen toimivat. Törmäsin siihen asiaan siis konkreettisesti, ja omakohtaisesti. Uuden puhelimen osto ei mennyt kuitenkaan hukkaan, koska tämä merkki on huomattavasti parempi kuin edelliset. Sitä paitsi uusi puhelin oli tarjouksessa alle 200 euroa. Minulla puhelimissa on 4G, joka kuuluu paremmin kuin 5G. 4G ei jää vanhaksi vielä vuosiin.

Digimaailma ja vaarat

Kehitys on ollut nopeaa myös tietotekniikassa. Niin kuin kaikessa uudessa, myös digimaailmassa on hyvät ja huonot puolet. Tietokone tai kännykkä on hyvä renki mutta huono isäntä. Pelkän koneen kanssa aina pärjää, kun oppii kommervenkit ja turvallisen käytön. Digimaailman vaarat tulevat ymmärtämättömästä käytöstä tai ihmismielen pimeästä puolesta. Maailmassa on aina ilkeitä ihmisiä, jotka haluavat rahaa ja valtaa.

Turvallinen käyttö alkaa perusteellisesta opettelusta ja hyvästä ohjaajasta. Ei riitä, että osaamme näppäimet ja käynnistää koneen tai kännykän. On opeteltava tunnuksia ja salasanoja. Salasanat on tehty käyttäjän turvallisuutta ajatellen, etteivät kaikki rähmäkäpälät pääse laitteelle sotkemaan sitä. Tunnukset ja salasanat on osattava mielellään ulkoa, ettei tarvitse aina kaivaa paperia tai tiedostoa.

Tunnuksista ja salasanoista täytyy tehdä lista turvalliselle välineelle, ehkä paperille, ja pidettävä tämä paperi turvallisessa paikassa, josta se on löydettävissä helposti. Nykyään täytyy muistaa ehkä vain neli- tai kuusinumeroinen PIN koodi. Salasanoja tarvitaan harvemmin. Ne on pidettävä mieluummin ihan paperilla jemmassa. Niitä ei pidä laittaa magneetilla jääkaapin oveen tai jollekin julkiselle paikalle.

Koneiden kanssa on pidettävä kaikesta kopiota tallessa. Minulla on kovalevy sitä varten. Sen on oltava jokin tallennusväline ja riippumaton verkosta. Tallennus pilveen on turvallinen, mutta riippuvainen verkon toiminnasta. Älykännykkä tallentaa kaiken pilveen. Mihinkään sähköiseen tietovälineeseen ei voi luottaa 100 % varmuudella. Kadotin useita korvaamattomia päiväkirjoja konerikoissa 2000 luvun alussa.

Jaskan digiä 1

Saimme kai edellisessä blogissa koneen tai kännykän avaustiedot. Siis ensimmäisellä kerralla tarvitaan sähköpostiosoite ja salasana. Nyt sitten salasanan saloihin. Mitä ei saa käyttää? No 1234, qwerty tai kirosana. Ne saattaa arvata kuka tahansa. Kaikkein paras salasana on sellainen, jonka muistaa ulkoa, mutta tuntematon ei arvaa. Esimerkiksi joku lause ja tarvittaessa merkkejä. Vaikka &Voiherttinensentään8.

Salasanassa voi ja mieluummin saa käyttää mielikuvitusta. Murteet ovat hyviä. Laittakaa lause savoa, meänkieltä, tai vaikka raumaa. Hyvä olisi vaikka $Ei meet vaikkakaa8. Ei unohdu, kun keskittyy tekemään ja muistamaan sanan. Nämä kirjoittamani eivät ole tietenkään kenenkään käytössä. Sitten konetta tai puhelinta käyttöön otettaessa pitää valita kieli ja vyöhyke, mikä määrittää kellonajan. Laite kyselee ja sinä vastaat.

Hei alussa täytyy painottaa, että koneet ovat vain ihmisen tekemiä. Ne eivät ajattele eivätkä valehtele. Koira on vielä parempi. Sekään ei anna väärää todistusta sinusta, ei parjaa eikä rienaa. Koira on ihmisen paras ystävä. Heti toisena tulee nainen. Tietokoneeseen tai kännykkään ei tarvitse rakastua. Riittää, kun pitää hyvää huolta. Hyvä huolehtiminen tarkoittaa turvallisuutta.

Kaksi tärkeää asiaa ovat tietoturva ja varmuuskopiointi. Täytyy ostaa hyvä tietoturvaohjelma ja tarkistaa ajoittain kone, etteivät virukset tai madot ole päässeet pesiytymään koneeseen. Kaikesta tehdystä tiedosta täytyy ottaa varmuuskopio riippumattomalle tietovälineelle. Se ei saa olla riippuvainen netistä tai muusta kuin sähköstä ja tietokoneesta. Puhelin kopioituu pilveen, kun on oikeanlainen sähköpostiosoite.

Jaskan digiä 2

En malta olla painottamatta, että tehkää aina varmuuskopio kaikesta, mitä teette tietokoneella. Nykyään ohjelmistojen toimittajilla on pilvipalvelu, joka tarkoittaa sitä, että tiedostosta on tallettaessa kopio koneella ja pilvipalvelussa. Pilvi ei ole taivaalla vaan operaattorin konesalissa. Googlella on useita konesaleja, joista yksi on Haminassa entisen Summan paperitehtaan tiloissa. Microsoftilla on useita konesaleja ympäri maalimaa. Tekemänne teksti tai taulukko saattaa siis olla joko Suomessa tai vaikka Amerikassa. Konesalissa on paljon tietokoneita ja tallentavia levyasemia.

Oikeastaan on ällistyttävää, etteivät ohjelmat ole sen kalliimpia. Microsoftilta saa ostaa Office paketin 99 euron hintaan vuodessa. Siihen sisältyy 1 teratavu pilvitallennustilaa. Puhelimet toimivat hieman eri tavalla. Googlella on Android käyttöjärjestelmä ja siihen sisältyvä tallennus pilveen. Tallennus huolehtii ohjelmien ja puhelinnumeroiden tallennuksesta. Otettaessa uutta puhelinta käyttöön annetaan vain sama sähköpostiosoite ja salasana, ja päivitetään puhelin. Numerot säilyvät. Ennen vanhaan piti numerot pitää vanhassa puhelimessa ja kirjoittaa käsin. Applella on samalainen palvelu kuin Googlella.

Aikanaan tietokoneet olivat yksikertaisempia. Ensimmäisessä minun varsinaisessa PC:ssä oli vain kaksi yksikertaista lerppuasemaa, eli 360 kt kaksipuolista pehmeää levyasemaa. Koneen keskusmuisti oli 640 kt. Ohjelmat olivat vaatimattomia ja ne piti ladata keskusmuistiin levyasemalta. Nykyään ohjelmat ovat kovalevyllä ja latautuvat itse, kun ohjelman kuvaketta klikataan. Kaikki on monimutkaisempaa, mutta myös ihmisystävällisempää. Otettaessa konetta käyttöön täytyy valita käytettävät ohjelmat ja ostaa tarvittavat. Koneen peruskokonpanoon sisältyy välttämätön määrä ohjelmia. Käyttöjärjestelmiä on useita. Yleisin taitaa olla Microsoft Windows. Siitä on nyt käytössä versio 11.

Koneen näyttöjä on erilaisia ja erikokoisia. Koko vaihtelee 14 tumasta noin 23 tuumaan. Nykyään ne ovat värinäyttöjä, ja voivat olla passiivisia tai kosketusnäyttöjä. Keskusmuistia on 4 – 16 Gt ja tallennukseen on 128 – 1000 Gt. Nykyään levyasema on SSD eli sähköinen ilman liikkuvia osia. Ennen oli magneettisia levyasemia, joissa oli magneettisella aineella päällystettyjä kiekkoja, jotka pyörivät kovaa ja joista lukupää luki ja talletti tietoa. Puhelimet ovat joko peruspuhelimia, joissa on näppäimistö, tai älypuhelimia, joissa on kosketusnäyttö. Useat toiminnot vaativat älypuhelimen. Kun sen käytön opettelee, ei se ole vaikea.

Jaskan digiä 3

Uuden tietokoneen käyttöönotto taitaa olla vaikein vaihe koneen käytössä. Käyttöönottoon ei liity kuitenkaan mitään mystistä. Konetta voi käyttää, kun on sähköpostiosoite ja luotu salasana. Jos haluaa käyttää konetta täysipainoisesti, tarvitsee vielä WLAN reitittimen, joka on Internetin jakaja, ja josta saa nettisignaalin useille koneille ja laitteille. Nettiä voi jakaa useilla tavoilla. Yksi tapa on hankkia kiinteä yhteys. Niitä ovat kaapelinetti datakaapelin kautta ja valokuitu. Toinen vaihtoehto on mobiilinetti. Siinä ostetaan operaattorilta SIM kortti ja mahdollisesti laite. Operaattorit tarjoavat netin jakamiseen laitteita. Nykyään puhelinliittymässä on netti. Sen voi jakaa puhelimesta, jos on älypuhelin.

Oikeastaan nykyään ei tietokoneella ja älypuhelimella tee mitään ilman nettiä. Netti on yhtä välttämätön kuin sähkö tai vesi. Asioiden toimittajat haluavat sitouttaa asiakkaat asian tarjoajaan.

Yksi miltei välttämätön asia on jokin digitalinen tunnistusväline, joko pankkitunnukset, mobiilivarmenne tai tunnuslukulaite. Ilmankin voi elää, mutta nykyaikainen yhteiskunta on jo niin digiä, että ilman on vaikea elää. Tietysti voi alkaa erakoksi ja muuttaa mökkiin tunturiin, mutta sittenkin yhteiskunta vaatii osallistumaan. Täytyy olla kirjautunut yhteiskunnan jäsen. Ellei ole kirjautunut, on irtolainen paperiton ja laiton.

Jos haluaa hyödyntää laitteita täysipainoisesti, tarvitsee pankki- tai luottokortin. Verkossa on paljon verkkokauppoja, jotka myyvät kaikenlaista tarviketta ja palvelua. Verkkokaupoissa piilee huijauksen vaara. Siitä juttelen myöhemmin.

Digitekniikan käyttöönotto ei ole ilmaista. Aika pienellä budjetillakin pärjää, mutta jos haluaa luksusta, pitää varata aika tukku rahaa. Digiin saa palamaan paljon rahaa. Kaikki laitteet ja palvelut maksavat. On myös ilmaisohjelmia, mutta joku nekin maksaa. Tekijät joko keräävät rahaa tai myyvät asiakkaille näytettäviä mainoksia.

Jaskan digiä 4

Kun on saatu kone käyntiin ja netti toimimaan, on ensimmäiseksi päivitettävä käyttöjärjestelmä. Kone pyytää sitä jo heti aluksi. Päivitykset kuuluvat koneen hintaan ja käyvät aika hyvin, kun noudattaa ruutuun tulevia ohjeita. Päivitystä ei saa lopettaa kesken, silloin kone menee jumiin, ja sitä ei välttämättä saa ammattilainenkaan helposti auki. Koneen käyttöönottamiseen pitää varata aikaa useampi tunti. On tärkeää tehdä käyttöönotto yhdellä kertaa. Koneen voi tietysti jättää seisomaan, mutta silloin saattaa tulla virheitä, tai joku muu pääsee sotkemaan työn tietämättään. Yleensäkään konetta ei pitäisi jättää valvomatta.

Kun kaikki käyttöönottoasiat on hoidettu, on aika harkita, mitä ohjelmia tarvitsee. Kone ilman ohjelmia ei ole minkään väärti. Sillä ei voi oikein tehdä mitään. Perussetti ohjelmia tulee helpoimmin ostamalla jonkun toimittajan Office paketti. Peruspakettiin kuuluu tekstinkäsittely, taulukkolaskenta, esitysgrafiikka ja ehkä jotain piirto-ohjelmia. Saatavilla toki on myös erillisiä ohjelmia, sekä joitakin ilmaispaketteja. Se riippuu sitten käyttöjärjestelmästä, mitä on tarjolla. Kullakin talolla on omat pakettinsa.

Olen käyttänyt vuosia Microsoftin ohjelmia. Käyttöjärjestelmäni on Microsoft Windows, joka lienee useimmissa koneissa. Ohjelmistopaketti on Microsoft Office. Applella on omat ohjelmansa. Yleensä ostettavalla koneella on esiasennettuina jonkun valmistajan ohjelmat. Jo konetta ostaessa kannattaa kysellä asiaa myyjältä, ellei tiedä itse. On myös mahdollista hankkia kaikki ohjelmat käyttöjärjestelmää myöten ilmaisohjelmina, mutta silloin vaaditaan jo aikaisempaa taitoa.

On aina varauduttava konetta tai puhelinta hankkiessa rahan menoon. Käytännössä pankkitunnukset ja luottokortti ovat välttämättömiä. Isommilla ohjelmistotaloilla on oma sovelluskauppansa. Niissäkin on jotakin ilmaista, mutta pääosin ohjelmat maksavat. Puhelimissa Applella ja Googlella on oma kauppansa. Puhelimiin pitää joko laittaa edellisen puhelimen SIM kortti, jossa on puhelimen vaatimat tiedot, tai ostaa uusi liittymä ja lisäksi voi hankkia jonkin datakortin riippuen puhelimen vaatimuksista. Datakortti on sitä varten, että vaikka valokuvat saa siihen viemästä tilaa keskusmuistissa. Puhelimen käyttöönotto on yksinkertaisempaa kun tietokoneen.

Jaskan digiä 5

Sitten digimaailman vaaroihin. Koneen tai puhelimen käyttöönoton jälkeen ensimmäinen tehtävä on turvaohjelmiston hankinta. Uudessa koneessa yleensä ehdotetaan jotakin turvaohjelmistoa tai virussuojaa. Tietokonelehdet, kuten esimerkiksi MikroBitti, ovat testanneet turvaohjelmistoja ja saaneet ne paremmuusjärjestykseen. Yksi parhaista on kotimainen F-Securen ohjelmisto ja aika yleinen on myös amerikkalainen McAfee. Ainakin minun käytössäni oleva McAfee on hyvä ja riittävä. Se suojaa enimmillään 50 laitetta. Ilmaisiakin virustutkia on, mutta ne eivät ole niin hyviä kuin maksulliset ohjelmistot. Kaupalliset ohjelmistot ovat aika kalliita, mutta ilman ei tule toimeen. Sellaisen ohjelmiston hankkimiseen tarvitaan luottokortti.

Miksi alan heti paasata turvallisuudesta? Verkossa piilee niin pahoja vaaroja kuin ihmismieli ikinä keksii. Verkossa on monta puolta. On julkinen www-verkko ja pimeä verkko. Julkisessa verkossa, jota yleensä käytämme, ei ole kauhean pahoja tahoja ja vaaroja. Sen sijaa pimeässä verkossa on pahoja tahoja, hakkereita. Heidän toimintansa motiivit ovat raha ja valta. Raha tarkoittaa varastamista ja valta ilkeyttä. Yleensä kaikki tekoset nivoutuvat rahaan ja sen varastamiseen. Ei kuitenkaan pidä väheksyä ilkeyttä ja haitan tuottamista. Siinäkin pyritään varastamaan käyttäjän tunnuksia.

Kaikkien ohjelmistojen käytössä tarvitaan käyttäjätunnus ja salasana. Hakkerit pyrkivät varastamaan ne. Siihen he keksivät mitä mielikuvituksellisempia keinoja. Yleensä huijaus ja erehdyttäminen ovat yleisempiä. Jos jossakin tarjotaan arpajaisvoittoa, joka houkuttelee, tai vaikka eurolla puhelinta, on lähes aina kyseessä huijaus. Epämääräisien sivustojen lupauksiin ei pidä luottaa. Puhelimissa on yleensä se homma, että puhelinnumero luisuu pimeään verkkoon. Silloin numero ja tiedot ovat hakkerien käytettävissä. Hakkerit laativat tekstiviestejä, joihin sisältyy linkki, eli yleensä sininen alleviivattu teksti, jota houkutellaan painamaan joko voiton toivossa tai uhan poistamiseksi. Aina täytyy muistaa, että hakkereilla on vain raha ja ilkeys mielessä. He yrittävät hankkia pankkitunnukset harhauttamalla ihmistä mitä ovelimmin keinoin. Yleensä he valehtelevat, että vaara uhkaa, ellet paina linkkiä tai kirjaudu vaikka pankkiin pankkitunnuksilla. Vaaroja ei voi millään liioitella. Niistä on kai joku jo kirjoittanutkin kirjan.

Jaskan digiä 6

Huomenna on Mittumaari, ja saattaa olla, että en kirjoita blogia. Täytyy viettää lepopäivä.

Eksyin välillä tämän WordPress sivuston ohjeisiin. Tämä sivusto on maksullinen, ja tekee mieli tehdä oma kotisivu. Minulla oli sellainen vuosia sitten, mutta taito sen tekoon on ruostunut. Niin voi käydä, kun on tekemättä jotain vuosia. Digikin unohtuu, ellei käytä laitteita usein. Tieto säilyy aivoissa kunnes tuli polttaa tai madot syö. Ongelma on vain tiedon ulos saanti.

Mutta sitten päivän epistolaan. Vaaroja on siis ainakin kahta lajia:

1. Joku haluaa viedä rahasi
2. Joku haluaa tuottaa sinulle mahdollisimman suurta haittaa

Rahat lähtevät vain siinä tapauksessa, että annat siihen luvan. Kuka nyt antaisi vapaaehtoisesti luvan tyhjentää tili? Sen luvan saa hakkeri, joka on nokkela harhauttamaan sinut. Yleensä siinä on kyse nokkelasta valehtelusta. Sinut harhautetaan antamaan pankkitunnuksesi tai luottokorttisi numero.

Houkutuksia on monenlaisia. Joku houkutus, jota et ymmärrä vastustaa. Vaikka jotain ilmaista, jota haluat.

Toinen keino on pakko. Sinut ajetaan uskomaan, että tilisi on vaarassa. Annat pankkitunnukset siinä uskossa, että pelastat rahasi tuholta. Sivusto, jolle kirjaudut pankkitunnuksilla onkin valesivusto. Tai sitten sinut houkutellaan antamaan tunnukset ihan toisessa tarkoituksessa. Keino on se, että hakkeri saa tunnukset ja tyhjentää tilin välittömästi.

Vanha kikka oli kytätä tunnusluku automaatilla ja varastaa kortti tai sen tiedot. Se lienee jo menneen talven lumia. Se saattaa silti toimia vieläkin. Viranomaiset ovat aina askelen jäljessä varkaita.

Haitan tuottaminen toimii sekin harhauttamalla. Hakkeri onkii ohjelmiston kirjautumistunnukset ja vaihtaa salasanan. Sitten olet avuton, ja menetät tietosi. Hakkeri hankkii uusia kaveriesi osoitteita ja jatkaa tuhon tekemistä. Tällaisia hakkereita ei saada koskaan kiinni ja vastuuseen tekosistaan. Erityisesti Facebook on sellainen, joka kiinnostaa hakkereita. Ohjelmistojen kirjautumisessa kannattaa suosia kaksivaiheista tunnistautumista, joka suojaa aika hyvin hakkereilta. Se toimii siten, että kun annat tunnuksen ja salasanan, ohjelmisto lähettää koodin joko puhelimeen tai sähköpostiin, joka pitää kirjoittaa sivustolle ennen kuin pääsee sisään. Sekään ei kuitenkaan ole satavarma, sillä jos hakkeri pystyy lähettämään oman koodinsa, olet taas menettänyt sivuston. Facebookissa pelastaa vain se, että koodin pituus on erilainen. Täytyy aina olla tarkkana, mitä on tekemässä, ettei sorru harhautukseen. Täytyy tietää, milloin koodi tulee oikealta lähettäjältä.

Puhelimiin on joko soitettu oudoista numeroista ja houkuteltu harhautuksella antamaan tunnukset, tai lähetetty tekstiviesti, jossa on linkki, jota houkutellaan painamaan. Linkki on yleensä sininen alleviivattu teksti, joka aukaisee selaimen. Linkkejä ei pidä painaa. Harvoin saat linkin, jota todella pitää painaa.

Yleensä on kyse siitä, että joko operaattori on myynyt numeroita hakkereille, tai numerosi tai tunnuksesi on joutunut muuten pimeään verkkoon. Sen poistaminen ei ole edes mahdollista. Ainoa turva on se, että vaihdat numeron ja pyydät sen salaiseksi. Sitten annat numeron vain luotetuille tahoille.

Jaskan digiä 7

Sanotaan, että seitsemän on valehtelijan luku. En ole ajatellut valehdella ainakaan tietoisesti.

Aloitetaan sitten koneen käytöstä ja siinä sivussa puhelimesta. Ohjelmat, kuten tekstinkäsittely ja taulukkolaskenta kannattaa ostaa paketissa. Ostot voi maksaa pankkitililtä tai luottokortilla. Yleensä ohjelmistotalo tarjoaa kaikki mahdollisuudet. Heidän intressissään on tehdä asiat sujuvaksi ja helpoksi. Huijausten estämiseksi tarvitset välttämättä pankkitunnukset. Puhelimella tai tietokoneella ei voi ostaa mitään todistamatta henkilöllisyyttä. Joillakin toimijoilla on maksupalvelu, jonka avulla maksut voi suorittaa tunnuksella ja salasanalla. Tällaisia ovat mm. Pay Pall ja mobiilimaksamiset. Sellaisia palveluita on useita. Niidenkin käyttöönottoon tarvitaan tunnistautuminen. Yleensäkin tunnistautuminen pitää tehdä aina. Se on mahdollista Mobiilitunnistautumalla ilman pankkitunnuksia, mutta senkin käyttöönotto vaatii tunnistautumisen.

Ohjelmien käyttöönotossa tarvitaan joko ohjekirja tai apua joltakin asiantuntijalta. Ohjelmissa on apuna Ohje yleensä valikon oikeassa laidassa. Ohjeet on pyritty tekemään alkajalle helpoksi, mutta käytäntö on osoittanut, että Ohje saattaa olla monimutkainen ja vaikeaselkoinen. Apua saa yleensä nuoremmilta, kuten lapsilta. Lapset ovat kasvaneet digiin, joten kun he malttavat selittää asiat helposti, asiat voi ymmärtää. Kokeilu ja yrittäminen ovat parhaita keinoja. Ohjelmistoa ei juurikaan voi vahingoittaa tai särkeä. Ohjelman käyttöönotto tapahtuu tunnuksella ja salasanalla. Kun olet kirjautunut sisään, ohjelmaa voi käyttää vapaasti. Tunnus on yleensä sähköpostiosoite, ja ensimmäisellä kerralla saat kirjoitettuja ohjeita oikeasta salasanasta. Salasanat täytyy pitää ylhäällä jollakin turvallisella tavalla. Alussa saattaa olla tarpeen kirjoittaa ne ihan paperille. Täytyy painottaa, että salasanoja ei kannata jakaa yleisesti, vaan antaa vain turvalliselle henkilölle. Ne ovat turva sille, etteivät asiattomat pääse käyttämään ohjelmistoa.

Puhelimessa on sovelluskauppa, joko Appstore tai Google Play riippuen käyttöjärjestelmästä. Siellä on sekä ilmaisia että maksullisia Appeja, eli ohjelmia. Maksua varten on pitänyt antaa luottokortin numero ja tunnistautua. Osa maksullisista ohjelmista on kertamaksullisia ja toiset kerran kuukaudessa tai vuodessa jatkuvasti maksettavia. Puhelimeen pätee ihan saman kuin tietokoneeseen, että yrittämällä ja erehtymällä oppii.

Jaskan digiä 8

Kasi oli unohtunut välistä. Microsoft rakentaa datakeskuksia Suomeen. Tonttivaraus on Vihdissä. Suomella on useita hyviä puolia, joiden johdosta suuret IT talot haluavat rakentaa tänne. Maaperä on stabiili, samoin politiikka. Sähkö on edullista ja sitä saa varmasti. Hukkalämpöä hyödynnetään talojen lämmitykseen. Suomi on hyvä maa asua ja investoida.

En puutu tarkemmin ohjelmien käyttöön. Ne oppii kokeilemalla. Vaikka olen käyttänyt tietokoneita ja puhelimia pitkään, tulee melkein joka päivä jotakin uutta. Aika ei riitä kaiken oppimiseen. Joskus unohtuu jokin harvemmin käytetty asia. Tunnen vieläkin olevani opiskelija. Maalaisjärjellä selviää pitkälle.

Voisin yrittää kuvailla somen vaaroja ja niistä selviytymistä. Somealustoja on useita ja ne kilpailevat asiakkaista. Jokainen yrittää näyttää parastaan. Niiden alustojen olemassaolo on mahdollisimman monta asiakasta. Käyn läpi sen mitä tiedän.

Facebook on alusta keskusteluille ryhmissä. Siinä voi valita ryhmän ja liittyä mukaan seuraajaksi. Voi myös muodostaa oman suljetun ryhmän, johon voi valita kaverit. Päivitykset ovat tekstiä ja kuvia. Teksti on välttämätöntä, kuva vapaaehtoinen. Tekstin pituus on vapaa ja kuvia voi olla paljon. Jokaista päivitystä voi tykätä ja laittaa mahdollisesti kommentti. Sinne voi laittaa linkkejä muista välineistä kuten esimerkiksi lehdistä. Verkkolehdissä on f-merkittyjä nappeja, joista jutun voi vinkata tutuille. En suosittele avointa ryhmää, koska sinne tulee vihamielisiä häirikköjä ja hakkereita. Some on täynnä niitä. Facebook on hakkereiden suosima. Tilin varastaminen on yleistä.

Twitter on avoin keskustelufoorumi, jossa tekstin pituus on rajoitettu. Rahalla saa oikeuden julkaista pitempiä tekstejä. Tekstin kanssa voi julkaista kuvia. Häiriköt ja trollit ovat läsnä. Trollit tulivat tutuiksi vaalivaikuttamisesta USA:ssa. Presidentinvaalit 2016 ratkesivat trollien avulla. Trollit yrittävät muokata mielipiteitä. Venäjällä Pietarissa on trollitehdas, josta Helsingin Sanomat kirjoitti jutun.

On Instagram, Weibo, Telegram, Tik Tok ja monia muita yrittäjiä. Jotkut somealustat ovat tulleet jäädäkseen, kun toiset kuten vaikka Google + katoavat vähin äänin.

Kielenkäyttö toisissa somealustoissa on rajua ja törkeää. Jokainen harkitkoon, voiko rumaa kieltä julkaista. Viisastelu on minun mieleeni.

Jaskan digiä 9

Verkossa on paljon kauppiaita, jotka tarjoavat tavaraa ja palveluita. Hinnat vaihtelevat paljon. Aina on muistettava, että kaikki eivät ole rehellisiä. Verkossa saa tehdä bisnestä vapaasti. Ei kannata ostaa mitään tuntemattomasta kaupasta. Jotkut tarjoavat tavaraa halvalla, mutta siinä on aina huijauksen riski. Ostin hiljattain saksalaisesta verkkokaupasta SSD kovalevyn. Se tuli nopeasti kuriirilla, mutta rahti oli kallis. Itse levy maksoi vain puolet siitä, mitä se maksaa Suomessa. Levy ei toiminut. Sain neuvoja kavereilta, mutta levy oli rikki. Sitten piti valittaa asiasta kauppaan. Kauppa ei ensin uskonut, että tuote on rikki. Sitä piti todistella. Kun vihdoin sain ohjeet levyn palauttamiseen, se piti palauttaa samalla kuriirilla, millä se oli tullut. Olisi pitänyt vain nuolla haavansa, mutta päätin katsoa asian loppuun saakka. Kuriiriin piti kirjautua ja luoda tunnukset. Se osoittautui vaikeaksi. Paketin lähetys oli vaikea toimenpide ja vei päivän. Se tuli maksamaan kolme kertaa levyn hinnan. Kun levy oli perillä, sen hinta palautettiin vuorokaudessa. Täytyi vain kärsiä tappio. Kotimaisesta kaupasta ostettuna asia olisi ollut yksinkertainen. EU alueella kauppa ja ostajan oikeudet on turvattu lailla, mutta muualta ostettaessa ostaja on laiton.

Tietokoneella ja puhelimella on uutena takuu, joko vuosi tai kaksi. Takuu koskee kovoa, eli laitetta sinänsä. Softaa, eli ohjelmistoja takuu ei koske samalla tavalla. Niissäkin on kuitenkin myyjällä vastuu siitä, että ne toimivat. Aikaisemmin ohjelmistot saatiin jollakin medialla, esimerkiksi CD:llä. Nyt on jo vuosia saatu ostetut ohjelmat ladattua verkosta. Puhelimissa on ohjelmistokauppa. Sieltä saa ostaa ohjelmistoja. Tietokoneessa ja puhelimessa on jo ostettuna ladattu joitakin ohjelmistoja esiasennettuna. Ne saa käyttöön ostamalla valmistajalta tietyn koodin.

Ohjelmistoja on vaikka mihin työhön. Vain mielikuvitus on rajana. Kun ensimmäiset pöytäkoneet, eli PC:t tulivat, varsin pian ilmestyi klooneja, jotka olivat samalaisia kuin merkkikone, mutta varustukseltaan riisuttuja. Ostin ensimmäisen PC:n työpaikan firmasta. Kone oli tehty Taiwanissa ja varsin vaatimaton pöytäkone. Ohjelmistoja ei tullut mukana, vaan ne kopioitiin kavereilta. Koneessa oli kaksi levyasemaa, mutta ei kovalevyä. Se piti ostaa erikseen. Usein ostetuissa tarvikkeissa oli virheitä. Kehitys on ollut noin 40 vuodessa huimaa.

Puhelimet ovat kehittyneet vielä enemmän. 80-luvulla puhelin oli vielä lankapuhelin, ja kännykät tekivät vasta tuloaan. Ei osattu kuvitellakaan, että 2020-luvulla jokaisella on tietokone taskussa. Puhelimen kamerat ovat kehittyneet huimaa vauhtia. Nyt taskussa on sellainen kamera, jota 90-luvulla ei ollut edes ammattilaisella. Filmi on historiaa. Kuvia voi räpsiä vaikka kuinka paljon.

Jaskan digiä 10

Törmäsin eilen uudenlaiseen huijaukseen, joka läpäisi McAfeen turvaverkon. Yleensä McAfeen turvaohjelmisto pysäyttää tällaiset. Huijaus oli naamioitu uudeksi turvaohjelmistoksi, joka muka skannaa koneen ja poistaa virheitä. Sen nimi alkoi jotenkin REM ja englanninkielinen nimi secure jotakin. Oli kiire poistaa se, että en laittanut edes nimeä ylös. Siitä olisi pitänyt maksaa täyden version hinta, että se toimii. Siihen halpaan menee moni. Ellette ole tilanneet mitään, ei pidä maksaa. Todennäköisesti ohjelmisto olisi pyytänyt luottokortin numeroa ja sitten olisi tullut laskua. Lähes kaikki huijaukset yrittävät varastaa rahaa.

Puhelimiin tulee tyypillisesti tekstiviestejä ja soittoja oudoista numeroista. Se on merkki siitä, että numeronne on joutunut väärille teille. Numeroa ei saa pois, vaan ainoa konsti on vaihtaa numero ja pyytää se salaiseksi. Puhelinoperaattori ei voi asialle mitään. Entinen numero on pois käytöstä puoli vuotta tai vuoden. Sitten se annetaan jollekin toiselle. Pitää muistaa, että puhelinnumeroa ei pidä antaa muille kuin tahoille, jotka tarvitsevat sitä. Mieleen tulee terveydenhuolto. Poliisi ei pyydä numeroa. Pankkiin se täytyy antaa silloin, kun perustaa tiliä tai ottaa mobiilipankin käyttöön. Yleensä viranomaisten pitää tietää numero.

Häirikkösoittoihin ei pitäisi vastata, mutta nykyään tulee puheluita jopa suomalaisista numeroista. Silloin ei osaa varoa. Selvän häirikköpuhelun numeron voi estää. Eri puhelimissa on eroja siinä, miten se estetään.

Tekstiviestit pitää antaa olla tai poistaa. Siniseen alleviivattuun linkkiin ei pidä klikata. Vain sellaisen linkin voi avata, jos tietää lähettäjän turvalliseksi Tekstiviestihuijauksia tehdään usein viranomaisen tai pankin nimissä. Tilinne on muka vaarassa ja teidän on kirjauduttava tilille. Tai sitten poliisi koettaa ottaa yhteyttä. Pankki tai poliisi ei lähetä koskaan tekstiviestejä.

Rakkaushuijaukset ovat luku sinänsä. Ihmettelen, pitääkö kumppania etsiä netin deittisovelluksista. Niissä on paljon huijareita, jotka vain yrittävät kinuta rahaa. He ovat muka uhreja ja vaikeuksissa. Kieli on lipevää ja kuva komea. Kuva on varastettu jostakin netistä ja huijari esiintyy muka upseerina tai vastaavana ja on vaikeuksissa. Jos joku on netissä lipevä, hänellä on pahat mielessä.

Jaskan digiä 11

Nyt alkaa olla vaikeaa keksiä juttua digistä, kun ei ole yleisöä ja kysymyksiä. Ehkä kerron omista mokista ja onnistumisista.

Aikanaan joskus 2010 ja jo aikaisemminkin levisi sähköpostissa sellainen huijaus, jossa kerrottiin, että olet voittanut kansainvälisessä lotossa miljoona euroa, ja saadaksesi voiton lunastettua sinun pitää maksaa pieni käsittelymaksu. Huijari pyysi maksua Western Unionin kautta, joka on anonyymi rahan välityspalvelu ja toimii yleensä Matkahuollon yhteydessä. Maksun saajan nimi oli joku tekaistu Mr. Smith. Huijari pyysi myös puhelinnumeron. Sieltä alkoi tulla englanninkielisiä puheluita. Voiton saannin esteenä oli aina joku pikku juttu, ja täytyisi lähettää vielä pieni summa rahaa. Tämä oli silloin tyypillinen huijaus. Huijauksen sai loppumaan sillä, ettei vastannut. Puhelut loppuivat, kun haukkui ja kirosi soittajan ja uhkasi poliisilla.

Kerron toisen jutun liittyen Facebookissa tapahtuvaan tilin kaappaamiseen. Se alkaa sillä, että sähköpostiosoitteesi on joutunut pimeään verkkoon, ja huijari löytää siihen liittyvän Facebook tilin. Hän lähettää sinulle valheellisen yksityisviestin, jossa hän lupaa jonkin voiton, kun annat puhelinnumerosi. Facebookissa puhelinnumero on tärkeä, koska Facebook käyttää sitä henkilöllisyytesi vahvistamiseen. Jos huijari saa puhelinnumeron, hän voi vaihtaa salasanasi ja olet menettänyt tilin. Sitten huijari alkaa lähettää kavereillesi samanlaisia huijausviestejä ja pyytää vahvistamaan nimesi antamalla huijarin lähettämän koodin. Jos annat koodin, menetät tilisi ja huijari saa lisää nimiä, joita huijata. Koodeissa on vain se ero, että Facebook lähettää kuusinumeroisen koodin ja huijari kahdeksannumeroisen koodin. Facebook pyytää vahvistamaan henkilöllisyyden vain siinä tapauksessa, että et muista salasanaa ja haluat vaihtaa uuteen salasanaan. Jos muistat salasanan, ja haluat vaihtaa sen, koodia ei tarvita.

Joskus oli sähköpostissa kirjeitä, joissa oli kilpailuja. Ne taisivat olla jonkun lehden uutiskirjeitä. Huijarit ujuttavat niihin vaikkapa euron hintaisen puhelimen tarjouksen palkintona. Edellytys kilpailuun osallistumiselle on luottokortin numeron antaminen. Kun annat numerosi, alkaa tulla tuntemattomia laskuja. Ainoa korjaus erehdykseen on luottokortin kuolettaminen ja uuden kortin hankinta.

Mitä tietoja siis kannattaa yleensä antaa tuntemattomille? Ei oikeastaan mitään henkilökohtaista. Nimen voi antaa. Osoitteen antamista pitää jo harkita. Sellaisia asioita kuin sähköpostiosoite, puhelinnumero ja sotu täytyy pitää yksityisinä. Niitä ei pidä antaa kenellekään, ellei tiedä ja tunne tahoa, jolle antaa ne. Erityisesti sotua eivät kysy kuin terveysviranomaiset, pankki ja poliisi. Nekin asiat liittyvät johonkin luotettavaan tapahtumaan, kuten labravaraukseen, yhteydenottoon terveyskeskukseen, pankkitiliin tai passin uusimiseen. Silti pitää harkita kaksi kertaa, ennen kuin antaa mitään henkilökohtaista.

Jaskan digiä 12

Tuntuu sille, että täysi tusina riittää. Kirjoitan vielä tämän postin, mutta tämän jälkeen vastaan kysymyksiin erikseen kysyttäessä ja sitten syksyllä neuvoessa. Maailmassa on paljon parempia opastajia kuin minä.

Digimaailmaan tutustuessa ensimmäinen toimenpide on sähköpostin luonti. Sähköpostin nimi ja salasana täytyy muistaa ja pitää ylhäällä turvallisessa paikassa. Muissa palveluissa ei pidä käyttää samaa salasanaa. Yleensä salasanoja täytyy hallita itse. Verkossa on palveluita, jotka ylläpitävät salasanoja. Sellaista voi käyttää helpottamaan toimintaa. Kuitenkin salasanat on tiedettävä itse. Riittää kun muistaa, mistä ne löytää.

Sähköpostiosoite on yleensä useimmiten koodi palveluihin kirjautumisessa. Kannattaa olla useampi sähköpostiosoite varalla. Mm. DHL ei hyväksynyt kirjautumisessa yleisiä osoitteita, vaan piti olla uusi osoite. Vaarana on se, että osoite on varastettu ja löytyy pimeästä verkosta. Kannattaa ottaa identiteettipalvelu, jossa jonkin firman ohjelma skannaa jatkuvasti verkkoa ja tutkii, löytyykö osoite ja salasana pimeästä verkosta. Minulla on sähkösopimuksen mukana tarjottu palvelu, joka maksaa 1,99 euroa/kk. Se ilmoittaa, löytyykö uhkia. Sähköpostin salasana täytyy vaihtaa muutaman kuukauden välein. Se on tarpeen oman turvallisuuden vuoksi.

Digimaailmassa ei voi esittää tyhmää kysymystä. Kannattaa olla utelias. Tuttavissa pitäisi olla joku sellainen henkilö, jolta voi kysyä. Puhelimissa ja kyllä tietokoneissakin on sovelluskauppa, jossa on satoja tuhansia ellei miljoonia sovelluksia. Puhelimissa on joko Appstore tai Google Play riippuen käyttöjärjestelmästä. Niissä on paljon ilmaisia Appeja. Kuitenkin suurempi osa on maksullisia. Hinnat eivät ole kovia, mutta maksua varten kauppaan pitää antaa maksutiedot. Parasta olisi olla jokin maksupalvelu kuten Pay Pal tai jokin muu, esimerkiksi Mobile Pay. Siihen liitetään luottokortti. Maksupalvelut ovat turvallisia. Esimerkiksi Pay Pal:n kautta maksettaessa kaupan voi perua ja rahat saada takaisin. Kortilla maksettaessa sellaista ei välttämättä tapahdu.