Mahdollisimman pitkäikäisen tietokoneen ostaminen voi tuntua arpapeliltä, mutta tiettyjä peukalosääntöjä noudattamalla pääsee jo alkuun.

TEKSTI TOMI HEINVUO

Tässä artikkelissa keskitytään linjauksiin, joiden avulla voi rajata sopivien koneiden määrää ja löytää lukuisten tarjouspakettien joukosta itselleen parhaiten sopivia ehdokkaita.

HINTAHAITARIN ALAPÄÄSSÄ TEHDÄÄN USEIN SELLAISIA KOMPROMISSEJA, JOTKA LYHENTÄVÄT LAITTEEN ELINIKÄÄ.

Koska uusi tietokone ostetaan aina käyttötarkoituksen ja oman budjetin mukaan, on mahdotonta antaa vedenpitäviä suosituksia, jotka sopisivat varauksetta kaikille. Kyse ei ole mistään ehdottomista totuuksista, vaan ohjesäännöistä, joiden myötä ei todennäköisesti tule hankkineeksi sutta ja sekundaa.

On makuasia tai silkka tottumiskysymys, hankkiiko Applen valmistaman Mac-tietokoneen, tyypillisen Windows-pc:n vai haluaako puristaa vanhasta tietokoneestaan kaiken irti Linuxin avulla.

Toisaalta kannettavan paino sekä näytön koko suhteessa akkukestoon liittyvät niin ikään käyttötarkoitukseen ja mieltymyksiin, samaan tapaan kuin vaikkapa näppäimistön tuntuma, mistä on valitettavasti vaikea antaa täsmällisiä vinkkejä.

Mikäli mahdollista, budjetin ylärajaa voi olla heti alkuun syytä miettiä hieman korkeammalle – satasella tai parilla – sillä hintahaitarin alapäässä tehdään usein sellaisia kompromisseja, jotka lyhentävät laitteen elinikää.

Kaikkein halvimmat uudet tietokoneet eli niin sanotut ”poistomyyntikoneet” kannattaa jättää pois laskuista, koska ne ovat kuoliaaksi asti tingittyjä niin kotelointia, virtalähdettä kuin tuulettimia myöten. Pahimmassa tapauksessa muutaman satasen uutuus-pc:t saattavat antautua pian takuuajan umpeuduttua, eikä korjaaminen ole välttämättä mahdollista tai ainakaan mielekästä.

Toisin sanoen, usein on siis tyhmää maksaa liian vähän.

Mutta olipa ostamassa pöytätietokonetta tai kannettavaa, saman hintaluokan sisällä ei nykyisin ole kovin dramaattisia valmistajakohtaisia eroja, mikä osaltaan helpottaa valintaa. Seuraavat peukalosäännöt on silti syytä pitää visusti mielessä:

Uuden tietokoneen ostaminen ei todellakaan ole ainoa vaihtoehto. Käytetty ja kunnostettu, kattavalla takuulla varustettu yritystietokone on usein oiva valinta kotietietokoneeksi, ja samalla se on osa kestävää kehitystä. Vanhaan tietokoneeseen sopii myös kevyt Linux, jolla koneen eläköitymisikää voi siirtää jopa vuosilla.

1. Nyrkkisääntö: tietokoneessa pitäisi olla vähintään kahdeksan gigatavua käyttömuistia (ram), olipa kyse kannettavasta tai pöytätietokoneesta. Enempi on parempi, mutta tavallisella kotietokoneella ei yleensä tarvita yli 16 gigatavun muistia, ellei tavoitella poikkeuksellisen suorituskykyistä ja pitkäikäistä kokoonpanoa.
2. Osta tietokone, jossa on ssd-asema. Uusissa tietokoneissa se on toki ollut standardi jo vuosikausia, mutta mekaanisiin kiintolevyihin (hdd) perustuvia perusmalleja voi yhä olla saatavilla erityisesti käytettyjen tietokoneiden puolella. Muistipiireihin perustuva ssd-tekniikka tekee pc:n käytettävyydestä tuntuvasti nopeampaa kuin kiintolevyn kanssa, ja samalla pääsee eroon vanhalle tietokoneelle ominaisesta ”raksutuksesta”.
3. Suorittimessa (cpu) olisi syytä olla vähintään neljä tai mielellään kuusi ydintä, jolloin puhutaan tietysti niin sanotusta kuusiydinsuorittimesta. Kärjistettynä: mitä enemmän suoritinytimiä, sitä nopeampaa laskentaa, vaikkakin asia ei tietenkään ole ihan niin yksinkertainen. Saatavilla on näet yhä uusia tuplaydinsuorittimia, jotka toimivat sinänsä asiallisesti kevyissä työtehtävissä, mutta jos tarkoituksena on hankkia kerralla pitkäikäinen pc, suorittimeen kannattaa satsata enemmän.
4. Älä osta liian halpaa kannettavaa tietokonetta, ellet tarkalleen tiedä, mitä olet hankkimassa. Esimerkiksi noin tuhannen euron hintainen kannettava tarjoaa keskimäärin jo kelpo vastineen rahalle, eikä akkukestossakaan tule ainakaan ikäviä yllätyksiä. Sinänsä päteviä pöytätietokoneita voi saada tuotakin edullisemmin.
5. Erillistä näytönohjainta (discrete gpu) tarvitaan vain pelaamiseen ja/tai tiettyihin ammattilaissovelluksiin. Suorittimeen sisältyvä yhdysrakenteinen tekniikka ajaa muussa tapauksessa asiansa, koska sen ominaisuudet riittävät vähintään kahden näytön samanaikaiseen käyttöön. Mutta jos tähtäimessä on nimenomaan tietokone, jolla pelataan myös uusimpia pelejä, on syytä varautua maksamaan satasia enemmän.
6. Edullisimpien kannettavien näytöt ovat miltei aina huonompia kuin keskihintaisissa koneissa. Ilmiö näkyy mm. sävytoistossa, kontrastissa, katselukulmissa ja erottelussa sekä yleisenä terävyysvaikutelmana. Mikäli vaatii virheetöntä tai ainakin asiallista kuvanlaatua, uudesta kannettavasta voi joutua maksamaan selvästi perusmalleja enemmän. Lisäksi mattapintaisesta näytöstä on hyötyä erityisesti kuvankäsittelyssä, koska se kerää vähemmän heijastuksia kuin kiiltävä näyttö.
7. Liitännöistä ja varustelusta ei yleensä kannata huolehtia liiaksi, koska nykyään jokaiseen uutena myytävään tietokoneeseen saa hankittua tarvitsemansa toiminnallisuuden ulkoisilla lisälaitteilla. Kannettavissa esimerkiksi näppäimistöön tai verkkokameran laatuun tulisi kiinnittää huomiota.
8. Valinta pöytäkoneen tai kannettavan välillä on helppo: jos ei tarvitse hintaluokassaan parasta mahdollista suorituskykyä ja/tai päivitettävyyttä, kotioloissa kannettava voi olla jopa se parempi ja lopulta myös monipuolisempi laite, koska se ei ole sidottu yhteen paikkaan ja tarvitsee vähemmän tilaa kuin työasema. Pöytäkoneessa on kuitenkin parempi hinnan ja suorituskyvyn suhde, eli siinä saa ikään kuin eniten tietokonetta rahalle.
9. Muista vertailla tietokoneiden takuuta ja ennen kaikkea käytännön takuuehtoja, sillä ne sisältävät usein selviä eroja varsinkin eri laitevalmistajien välillä. Joillakin merkeillä on tarjolla laajennettu takuu lisähintaan ja/tai esimerkiksi korjaaminen paikan päällä lyhyellä varoitusajalla, millä voi ostaa itselleen ainakin tiettyä mielenrauhaa.