Olen kotiutunut Loviisaan. Asia sujuvat ja esineet ovat paikallaan. Ympäristö tulee tutuksi vasta keväällä, kun pääsen tutkimaan sitä. Kesällä tutustun naapurikaupunkeihin. Täältä on lyhyt matka Porvooseen, Kouvolaan ja Kotkaan. Antenni TV on kytketty Sippolaan, ja näen Kaakkois-Suomen alueuutiset. Radio ja TV asiat ovat kunnossa.

Työmarkkinoilla kuohuu. Työantajan tahto paikallisiin sopimuksiin on vaikea pala keskusvoittoisiin sopimuksiin tottuneelle ammattiyhdistysliikkeelle. UPM:n lakko on jatkunut jo viikkoja. Tukilakkoja on järjestetty ja tulee lisää. Kiista menee valtakunnan sovittelijalle. Molempien osapuolien on annettava periksi. Muuten sopimuksesta ei tule mitään. UPM kärsii tässä miljoonia.

Muista sopimuksista ei ole puhuttu kuin maininnoin. Sopimuksia on tehty kyllä paljon. Muutokset työmarkkinoilla ovat vaikeita. Aikaisemmin osapuolet ovat kaivautuneet poteroihin. Sopimukset syntyvät aina ennemmin tai myöhemmin. Sopimusten loppuminen tietää aina sovittelijalle töitä. Sovittelijan rooli on vaikea. Pitäisi olla neutraali, mutta aina ihminen on jotakin mieltä.

Yleensä Suomessa saadaan asiat aina sovituksi ilma pahempia seurauksia. USA:ssa työntekijän asema on heikko. Siellä ei ole oikein sijaa ammattiyhdistysliikkeelle. Työnantajat ovat tottuneet avoimeen kapitalismiin. He määräävät asioista. Työntekijän osa on heikko, ja jos jää työttömäksi, korvaukset ovat minimaalisia. Osavaltion työttömyyskorvauksella ei tule toimeen, ellei ole omaa asuntoa.