Muutin tammikuussa Valkeakoskelta Loviisaan. Olin jo valmistellut sitä melken vuoden. Jätin virat 2021 tammikuussa, kun sain tehtyä Kuuloyhdistyksen kirjanpidon. Sen jälkeen ei ollut yhdistyshommia. Yhdistykset oli purettu ja viimeiset tapaamiset olivat ohi. Viimeksi tapasin entisen hallituksen jäsenet. Ei minulle tullut tippa linssiin. Aika aikaa kutakin. Asuin Valkeakoskella 20 vuotta.

Oikeastaan kävi sääliksi kavereita. Olin kuskannut heitä monta vuotta kauppaan ja asioille aina, kun heillä oli tarvis. Nyt heillä on hakemista kyytimiehessä. Asiat järjestyvät kuitenkin. Minulla ei jäänyt Pirkanmaalle kuin auton kesärenkaat. Käyn hakemassa ne keväällä. Käyn silloin tapaamassa kaverita. Minulle ei tule suru puseroon. Saan uusia kaverita, jos haluan.

Suurin homma oli karsia tavarat siihen malliin, että sovin huonetta pienempään asuntoon. Paljon tavaraa meni roskikseen. Olen tottunut asumaan ja elämään yksin. Erosin perheestä 1987. Sen jälkeen minulla ei ole ollut kaveria, eikä tämä aika kaduta. Olen saanut tehdä asioita niin kuin haluan. Kolmio oli liian suuri minulle. En tarvinnut kuin kahta huonetta ja keittiötä.

Se tuli valittua päähänpistosta aikanaan 2001. Se oli ensimmäinen asunto, jota katsoin Valkeakoskella. Ostin sen 260 000 markalla. En saanut siitä omiani pois. Pääasia oli, että löytyi ostaja. Kauppaa piti odottaa kahdeksan kuukautta. Asun nyt vuokralla kaksiossa, jossa on sauna. Ei tarvitse enää kytätä saunavuoroja ja mennä kaksi kerrosta alas sinne. Alan harrastaa kirjoittamista.