Katsoin elokuvan Nokian noususta ja tuhosta matkapuhelinten osalta. Se kertoi monista hyvistä innovaatioista ja keksinnöistä. Nokia oli nousun huumassa palkannut paljon ihmisiä töihin. Kaikki näytti hyvältä. Kuitenkin nousun huumassa unohdettiin ihminen, ja tuho alkoi. Se johti tuhansien työntekijöiden irtisanomisiin ja tuotannon lopettamiseen. Muut menivät edeltä.

Sama koskee laajemmin ihmiskuntaa. Etenemme liian nopeasti ja unohdamme heikommat. Teknologia kehittyy nopeasti, ja heikommat jäävät jälkeen. Siitä ei hyvä seuraa. Niin sanottu sivistynyt yhteiskunta harppoo kiihtyvin askelin kohti varmaa tuhoaan. Afrikka jää väistämättä jälkeen. Vaikka me osaamme kommunikoida verkon kautta videoviestejä, toiset asuvat savimajoissa, ja hankkivat polttopuunsa yhä kauempaa metsästä.

Me, sivistynyt kansakunta, olemme yhä riippuvaisempia kaupasta ja tuonnista. Se ei ole hyväksi meille. Unohdamme, mistä ruoka on peräisin. Se tulee maasta. Maanviljelys on kaiken perusta. Se taas perustuu eläimiin. Mehiläinen ei tuntuisi liittyvän tähän mitenkään, mutta niiden kuoleman alku voi olla loppu viljelylle. Useat kasvit ovat riippuvaisia mehiläisten pölytyksestä.

Ihminen tuhoaa yhä enenevässä määrin luontoa. Yksi paha asia ovat muovipyörteet merillä. Niistä irtoaa mikromuovia, joka rikastuu kaloissa ja tulee väistämättä ihmiseen. Eläimiä kuolee pelkästään muovien sekaan. Muovin kerääminen ja korvaaminen jollakin toisella aineella tuntuu mahdottomalle. Pitäisi keskittää huomio jätemuovin keräykseen. Tiede kehittää kuitenkin muovin korvaajan.