Poliittiset puolueet ohjaavat valtakunnan kehitystä. Jo 1970 – luvulta on nähty, että valtakunnan ohjaus on keskittämistä. Keskittäminen johtaa työpaikkojen kasautumiseen kaupunkeihin kaikkine haittapuolineen. Minne jäi Keskustapuolueen (ent. Maalaisliitto) halu hajasijoittaa? Siitä ei ole näkynyt enää. Korkeakoulujen ja Yliopistojen sijoittamisessa on tosin hajasijoittamisen maku.

Kaikenlainen Helsinki – keskeisyys näkyy nyt asumisen kalleutena. Pienipalkkaisilla, ja edes keskipalkkaisilla ei ole varaa ottaa töitä vastaan pääkaupungista. Asunnot, sekä omistus – että vuokra-asunnot ovat niin kalliita, ettei asuntomenojen jälkeen jää varaa elämiseen, saatikka harrastuksiin. Lapsien saaminen on mahdotonta. Yksinkertaisesti palkka ei riitä.

Niinpä ne urheat, jotka menevät töihin pääkaupunkiseudulle, joutuvat turvautumaan yhteiskunnan tukeen. Tästä taas seuraa vuokrien nousu, koska ei ole vuokrasäännöstelyä. Sato ja VVO nostavat vuokria holtittomasti ja ansaitsevat voittonsa valtion rahoista. Ne ovat suurimpia vuokranantajia. Niiden omistuspohja on yllätys yllätys Ammattijärjestöissä. Ne toimivat jäsentensä rahoilla.

Ne eivät kuitenkaan vuokraa asuntoja halvalla jäsenistölleen. Ne toimivat luonnollista periaatetta vastaan. Toinen järjestö, joka vuokraa kalliilla on Katolinen kirkko. Kaksiota ei saa vuokrattua alle kahden tonnin. Kaikilla vuokranantajilla yksiöiden vuokra on tonnin pinnassa. Maaseutukaupungeissa yksiön saa kolmeen – neljään sataan. Ero on siis valtava, ja rasittaa eniten Kelaa.