1970 vuodesta alkaen on suosittu työpaikkojen ja väestön keskittämistä taajamiin. 80-luvulla tahti vain kiihtyi. Ja on kiihtynyt edelleen. On mielenkiintoinen kysymys, mistä ihmiset hankkivat ruokansa, jos kaupoissa ei olisi mitään, tai ruoka niissä kallistuisi vaikka 100 %. Pääkaupunkiseutu on oiva esimerkki keskittämisestä. Asuntojen hinnat ovat nousseet pilviin. Pienipalkkaisella ei ole varaa asua seudulla. Ilman valtion tukia eläminen seudulla ei onnistuisi.

Ammattiyhdistysten omistamien vuokra-asuntojen vuokrat ovat karanneet käsistä. Asunnoissa ei ole varaa asua ilman huomattavaa asumistukea. Tämä tuki valuu sitten omistajien taskuun. Eikö Ammattiyhdistysliikkeen tulisi tarjota jäsenilleen kohtuuhintaisia asuntoja? Nyt VVO ja Sato kiskovat kalliita vuokria, ja yhteiskunnan tuki valuu niiden omistajien taskuihin. Tällaista ei olisi tapahtunut, jos keskittämisestä olisi luovuttu aikanaan.

Maaseutu kuihtuu, ja syyllisinä ovat keskittäminen ja EU. EU:n vaatimukset maataloudelle ovat kohtuuttomat. Tilakokovaatimukset ovat nousseet pilviin. Enää ei riitä suurikaan tila, vaan lehmiä on oltava sata ja viljeltyä sen mukaan. Sikalat ovat suuria, ja siipikarjaa pitää olla sata tuhatta. Järjetöntä. Samalla maaseudun asuntojen hinnat ovat laskeneet kohtuuttoman alas, ja ostajaa ei välttämättä edes löydy.

Uudehkokaan rakennus ei kelpaa edes vakuudeksi. Hinnat ovat romahtaneet. Liikenneyhteydet ovat yksityisautoilun varassa. Bussiliikenne on lopetettu, ja mökin mummo on ihmeissään. Häneltä on viety elämisen edellytykset kotonaan, ja on pakko muuttaa keskukseen. Lisäksi koti on arvoton. Mummon on muutettava palvelutaloon, ja taas yhteiskunta maksaa.

Veronmaksajien joukko harvenee, ja menot lisääntyvät. Yritysten toimeliaisuus on saatava nousemaan, ja kaikki kynnelle kykenevät töihin. Vastikkeeton työttömyyskorvaus on lopetettava. Jokaisen on tehtävä jonkinlaista työtä. Työmarkkinoita on uudistettava. Maksaminen sohvan pohjaan loppuu siihen, ettei maksajia enää ole. Velkaa ei voi ottaa. Yhtälö vaikuttaa mahdottomalle.