Sotien jälkeen tuli teollistamisen aika ja keskuksissa työvoimapula. Työvoimaa houkuteltiin keskuksiin palkalla ja halvoilla lainoilla rakentamiseen. Syntyi rintamamiestalokulttuuri. Oli asutettava 400 000 karjalaista ja tehtävä töitä sotakorvausten maksamiseksi. Tämä loi pohjan teolliselle vallankumoukselle ja keskitti osaltaan teollisuutta keskuksiin. Väkihän siirtyy sinne, missä on töitä ja toimeentuloa.

Tästä alkoi maaseudun autioituminen. 60- ja 70-luvuilla se vain kiihtyi hallitusten keskittämispolitiikan vuoksi. Keskukset olivat alkaneet imemään työvoimaa, ja keskittäminen kiihtyi entisestään. Pääkaupunkiseudulla oli erityinen vetovoima. Kaikesta huolimatta, vaikka siellä ei tuotettu mitään, keskuskonttorit vetivät väkeä. Siitä seurauksena kaikki alkoi kallistua.

Asuminen kallistui ja asuntojen hinnat nousivat pilviin. Vuokrat nousivat perässä ja pienimmillä palkoilla ei enää pärjännyt. Apuun tulivat tuet, asumistuki ja vihdoin toimeentulotuki. Viimeinen luukku ihmiselle. Tämä kaikki vain keskittämisen seurauksena. Nousukausina oli varaa maksaa, kun oli veronmaksajia. Eri asia on nyt, kun työttömiä on satoja tuhansia. Mistä kohta löytyvät maksajat?

EK:n johtajan mielestä olemme 10 – 15 prosenttia jäljessä kilpailijamaista. Se lienee totuus. Emme pärjää kilpailussa tärkeimpiä kilpailijamaita vastaan. Meillä on joko pitkä tie matalaa kasvua tai kertarysäys. Se olisi jo kauan sitten kirjoittamani sisäinen devalvaatio. Maamme sisäiset palkat ja hinnat laskettaisiin realistiselle tasolle ja ulkomaiset hinnat jäisivät ennalleen. Toinen vaihtoehto on kittuuttaminen vuosikymmeniä.