Nasa ilmoitti eilen löytäneensä Linnunradastamme planeettasysteemin, jossa tähteä kiertää seitsemän noin maan kokoista kiviplaneettaa. Kolme niistä on elämänvyöhykkeellä, eli mahdollinen vesi on nestemäisessä muodossa. Meitä vastaava planeettasysteemi ei ole siis harvinainen. Etäisyys tähteen on 40 valovuotta. Matka sinne kestäisi siis kauan. Jos saavutettaisiin 20 % valon nopeudesta, matka kestäisi noin 200 maan vuotta.

Eri asia on sitten, miten astronautit saataisiin kestämään tuo rasite. Astronauttisukupolvia täytyisi olla useita. Mutta ensin pitäisi päästä luotaimilla edes ulkoavaruuteen. Voyager 1 ja 2 ovat matkalla Pluton taakse ja ulkoavaruuteen. Ne ovat ensimmäiset ihmisen lähettämät luotaimet, jotka matkaavat tuntemattomaan. Avaruuden etäisyydet ovat vain niin suunnattomat, että matkailu ei onnistu.

Yksi ongelma on säteily. Ihminen ei kestä sitä, ja onkin keksittävä keinot matkata avaruudessa säteilyltä suojassa. Ihmisen ei ole mahdollista matkata ulkoavaruuteen vielä ehkä 100 vuoteen. Luotaimet ovat eri asia. Tiedemiehet kehittelevät ideoita nanoluotaimista, jotka maksaisivat vain älypuhelimen verran ja jotka matkaisivat aurinkopurjeen avulla. Asia on vasta idea-asteella. Nanoluotaimia voitaisiin tehdä massoja ja lähettää valopulssilla.

Jos olet kiinnostunut avaruuden asioista, kannattaa liittyä URSAan. Se on tähtitieteellinen seura, joka julkaisee laatulehteä Tähdet ja avaruus ja paljon kirjoja aiheesta. Jäsenedut ovat tuntuvat, jos haluat lukea aiheesta. Muiden muassa Stephen Webbin kirja Missä kaikki ovat paneutuu Fermin paradoksiin. Enrico Fermi ihmetteli aikanaan, että jos avaruudessa on elämää, missä kaikki ovat.