Keskittäminen on tyhmää. Keskittäessä kaikki pääkaupunkiseudulle aiheutetaan se, että siellä kaikki kallistuu. Niin asuminen kuin toimeentulokin ovat muodostuneet niin kalliiksi, ettei tavallisella palkalla voi elää. Pelkästään vuokraan tai asunnon hankintaan menee noin puolet nettotuloista. Lopulla pitäisi hankkia ruoka, vaatetus ja muut menot. Yhtälö on mahdoton. Palkalla ei voi tulla toimeen. Ja avustusten varassa ei pitäisi elää.

Avustusten maksuun ei riitä enää väestöä. Palkannauttijoita on yksinkertaisesti liian vähän. Hallitus puhuu 72 % työllisyydestä, mutta näillä eväillä se on saavuttamattomissa. Nyt täytyy keskittää ponnistelut työllisyyden nostoon. Kerta kaikkiaan meiltä loppuvat varat elättää työttömiä ja pienipalkkaisia, sekä eläkeläisiä. Kansalla ei ole varaa maksaa kaiken maailman avustuksia. Nyt on nyhdettävä molemmista päistä.

Avustuksiin ei ole varaa, eikä kauheaan työttömyyteen. Jommastakummasta on tingittävä. Maailman talouteen ei voi vaikuttaa. Aina voidaan etsiä uusia markkinoita, mutta se on hidasta työtä. Yrityksien toimintaedellytyksiin voidaan vaikuttaa. Niistä pitäisi alkaa. Toinen vaihtoehto on euroero. Sillä saataisiin nopeita vaikutuksia. Oma valuutta olisi poikaa.

Ei tämä voi näin jatkua, että kituutetaan henki hieverissä lievässä hirressä. Nollalinjalla saadaan jatkaa kymmenen vuotta, eivätkä asiat tästä parane. Kasvua pitää tulla laidasta tai toisesta. Tarvitaan toimeliaisuutta ja talouden kasvua. Töitä kaikille sitä haluaville ja kunnon palkka. Siitä se kasvu lähtee.