Vietämme maamme 99-vuotissyntymäpäivää. Välille on sopinut sisällissota ja kaksi sotaa naapuriamme vastaan. Olemme selviytyneet niistä. Naapurimme johtaja Josif Stalin sanoi aikanaan, että niin sitkeä kansa kuin suomalaiset ansaitsee itsenäisyyden. Me tulimme toisessa maailmansodassa toisiksi, mutta maksoimme siitä raskaan hinnan sotakorvauksilla ja uudelleen asuttamisella.

Maksoimme sotakorvaukset ajallaan, ja Neuvostoliitto hyötyi niistä. Jos jostakin voisi moittia maatamme, niin sotaveteraanien kohtelusta. Tietysti 50-luvulla oli vielä pulaa, mutta enemmän olisi voinut antaa. Viime vuosinakin sotaveteraanien muistaminen on jäänyt jälkipäähän. Vasta ensi vuonna korotetaan avustuksia huomattavasti, kun suurin osa veteraaneista on jo haudassa.

Suurin häpeä tästä menee poliitikoille. He eivät ole ymmärtäneet itsenäisyytemme merkitystä eikä sen takaajia. Toivottavasti poliitikot ymmärtävät sen merkityksen tulevaisuudessa. Emme halua menettää enempää itsemääräytymisoikeudestamme, kuin olemme jo menettäneet EU:iin liityttäessä. Sinne mentiin kirkuen, mutta oliko sekään viisasta?

Rahaliittoon liittyminen näytti alussa järkevälle, mutta nyt se on käynyt rasitteeksi. Ulkomaankauppa ei käy entiseen malliin. Olisiko eroamisesta apua? Sillä ainakin vapautettaisiin valuuttapolitiikka ja saataisiin liikkumavaraa. Olisi apu vientiteollisuudelle. Onhan EKP pitänyt korot alhaalla ja inflaation kurissa, mutta olikohan se hyvä kaupan tyrehtymisen vastineeksi?