Se alkoi 60-luvulla. Keskittäminen ja kaupungistuminen. Keksikö sen Kokoomus vai Demarit? Keskusta tuli leikkiin mukaan myöhemmin. Ehkä syypää oli Demarit. Työpaikat piti keskittää kaupunkeihin ja myös tekijät mukana. Piti rakentaa betonilähiöitä 70-luvulla ja siirtää maaseutuväestö niihin. Tällä turvattiin työvoiman saanti keskitettyihin yrityksiin. Vaan miten sitten kävikään?

Väki pakkautui keskustoihin ja lähiöihin ja maan hinta, asuntojen hinta ja vuokrat lähtivät nousuun. Ja sille nousulle ei ole rajaa, ennen kuin kansa kieltäytyy maksamasta sitä hintaa. Vastaan tulevat palkat, ja tavallinen ihminen kärsii. Jotkut pöhköt tekevät useampaa työtä ja yrittävät rimpuilla oravanpyörässä. Asunto tai vuokra on saatava maksettua. Maksoi mitä maksoi.

Samalla maaseudulla asuntojen hinta laskee. Kiinteistöt eivät kelpaa enää vakuudeksi. Taloja saa naurettavan halvalla, mutta töitä ja palveluja ei ole. Jotkut onnekkaat ovat saaneet jalkansa oven rakoon, ja töitä. Matkatyö ja palvelutyö ovat ainoat mahdolliset työmuodot. Yhä useampi asunto jää autioksi. Paitojen peseminen toisilleen on ainoa mahdollinen toimeentulo. Lääkäreitä ei saa enää asettumaan maaseudulle.

Vastaavasti taajamissa olisi töitä, mutta ei elämisen mahdollisuuksia. Niinpä nauhakaupungit leviävät yhä kauemmas keskustoista. Työmatkaan käytetty aika kasvaa järjettömäksi. Jopa 200 km päästä käydään töissä keskustoissa. Etätyö lisääntyy hitaasti. Pian kai mennään suoritepalkkaukseen ja työn mittaamiseen tietokoneilla. Mummo saa kuolla rauhassa mummonmökissä. Ja perilliset eivät saa kuin roposia.