Uskooko oppeihin? Kirkkoon kuuluu vajaa 73 % väestöstä, mutta heistä vain murto-osa uskoo Jumalaan. Kirkkoon kuulutaan siksi, kun on kastettu ja suku kuuluu kirkkoon. Monen eettinen näkemys on erilainen. Joku uskoo johonkin korkeampaan, mutta ei välttämättä samakaltaiseen Jumalaan. Taikauskokin nostaa päätään. Saatikka vanhat metsäuskonnot.

Se kausi, kun elettiin ennen Ruotsin vallan aikaa ja uskonpuhdistusta, on ihmisillä vieläkin geeneissä. Se oli uskoa Ukko-Yli-Jumalaan ja metsänhenkiin. Uhrattiin metsien jumalille saadakseen parempaa satoa ja metsästysonnea. Usko shamaaneihin oli kova. Taikausko oli valloillaan. Tätä jatkui tuhansia vuosia. Ilmankos se ei ole unohtunut vielä nykyihmiseltäkään. Ei kuljeta tikkaiden ali ja syljetään olan yli mustan kissan ylittäessä tien.

Vanhat uskomukset ovat syvässä sisimmässämme. Varmasti löytyy vielä ihmisiä, jotka käyvät ainakin rukoilemassa metsän antia metsien jumalilta. Ruotsi toi kristinuskon pakolla Suomeen. Tehtiin ristiretkiä ja käännytettiin ihmisiä. Todellinen pakko oli laajentaa kuninkaan ja kruunun veropohjaa. Suomesta saatiin oivallisesti lisää veronmaksajia. Rahaa ei juuri ollut, mutta kerättiin metsien antimia.

Oravannahasta tuli valuuttaa. Sitten huomattiin, että piisaminnahka oli arvokkaampi, saatikka sitten hirven tai karhun talja. Näin edettiin ja jaettiin läänityksiä verojen toivossa. Rahan käyttö laajeni ja vihdoin saatiin verotus hoidettua kohtuullisen hyvin. Uskonnoissa on se hyvä puoli, että ne ohjaavat nuorta oikealle tielle elämässä. Rippikouluikään saakka niistä on hyötyä. Opettavathan ne nöyräksi.