Jotkut poliitikot tuijottavat vain sopimusten vapaakauppaa ja tullittomuutta ottamatta huomioon lainkaan sopimuksen negatiivisia puolia. Yleensä sopimuksissa on pykälä tai pykäliä siitä, miten riitatilanteet sovitaan. Usein ne perustuvat johonkin muuhun, kuin valtiollisiin instansseihin, kuten parlamentti tai eduskunta. Sopimuksissa riitatilanteet viedään usein kolmimiehiseen välimiesoikeuteen, jossa kumpikin osapuoli asettaa yhden jäsenen ja yksi on riippumaton.

Tällaisissa välimiesoikeuksissa demokratia katoaa. Valtioille voidaan asettaa sanktioita lähes mielivaltaisesti. CETA – sopimusta en tunne, mutta neuvottelun alla olevassa TTIP – sopimuksen luonnoksessa on arveluttavia pykäliä. Siinä voidaan asettaa valtioille korvausvelvollisuuksia toteutumattomista voitoista. Tämä on hyvin arveluttavaa. Valtio voi juotua korvaamaan miljardeja ei mistään toteutuneesta.

Tällaisia sopimuksia ei pitäisi hyväksyä. Toinen asia on sitten työpaikkojen pysyvyys. En tiedä, ottaako CETA – sopimus huomioon pohjoiset olosuhteet. Pohjoisten olosuhteiden maatalous ei pysty kilpailemaan eteläisemmän tehomaatalouden kanssa. Sekin tietää työpaikkojen menetystä. Jo nyt pohjoinen maatalous elää tukien varassa. Entä, jos sopimus kieltää tuet? Se on katastrofi.

Tästä EU:n ja Kanadan välisestä sopimuksesta ei ole puhuttu julkisuudessa. Sopimusta on sorvattu salassa julkisuudelta. Demokratiaan kuuluu avoimuus ja läpinäkyvyys. Kun niitä ei ole, neuvotellaan kuin ostettaisiin sikaa säkissä. Jokaisen kansallisen parlamentin on vielä ratifioitava sopimus. Toivottavasti teksti julkaistaan ennen ratifiointia, että kansa pääsee sanomaan sanottavansa.