Ahtisaari ja Rinne ovat erimielisiä siitä, mitä AY – liike on tehnyt. Totuus on se, että kolmikanta on aikansa elänyt ja historian jäänne. Vuonna 2007 tehtiin suurin virhe, kun palkkojen annettiin nousta ikään kuin tulisi reippaan kasvun vuodet. Tulikin tahmea lama, joka tajuttiin vasta, kun se oli jo. Ja matalan kasvun aika vaan jatkui ja on jatkunut tähän saakka jatkuen vielä tulevaisuuteen.

Tarttis tehrä jotain, sanoi Mauno. Niin tarttis. Leikkausten tie ei auta, se on kutistuvan talouden tie. Velkaa saisi nyt halvalla, mutta ulkomaista ei kannata ottaa, ja velka jäisi kuitenkin jälkipolvien maksettavaksi. Sekään ei ole oikein. Mitä sitten on tehtävissä? No, reippaasti tehden otetaan ero yhteisvaluutasta, ja oma valuutta takaisin käyttöön. Se ratkaisu antaisi liikkumatilaa.

Nyt vain kenellä on ulkomaista velkaa, se äkkiä kotimaiseksi. Näin turvaudutaan kurssivaihtelulta. Sitten, kun on saatu oma valuutta, tehdään selkeä kurssimuutos. Se laskee vientihintoja kajoamatta palkkoihin. Kurssimuutoksen on oltava tuntuva, muuten se ei auta. Tuontihinnat toki nousevat, mutta se ei haittaa. Näillä toimenpiteillä päästäisiin kasvu-uralle. Mikään taikatemppu devalvaatio ei ole. Siinä on hyvät ja huonot puolensa.

Taloudellinen toimeliaisuus kasvaa, ja uusia työpaikkoja syntyy. Tarvitaan vain rohkeutta tehdä tämä. Uutta kallista 4K televisiota ei ole pakko ostaa, ja yleensä uusi elektroniikka ei ole välttämätöntä. Elämme tällä hetkellä ummehtuvassa vedessä ja kaipaamme toimeliaisuutta. Vierivä kivi ei sammaloidu ja kala elää mieluimmin hapekkaassa virtaavassa vedessä. Toimeliaisuutta täällä tarvitaan.