Sopimuksia tehdään siksi, että jokin asia sujuisi paremmin ja molemmat osapuolet hyötyisivät sopimuksesta. USA:n ja EU:n välistä kauppasopimusta on sorvattu jo vuosia ilman tulosta. Eihän sellaisesta sopimuksesta tule mitään, jos hyötyjänä on vain toinen osapuoli. Lisäksi sopimusta on sorvattu salassa. Se ei kuulosta kovin lupaavalle. Osapuolet ilmeisesti luulevat, että sopimus syntyy paremmin salassa. Sehän ei käy nykymaailmassa. Niinkin laaja sopimus kuin vapaakauppasopimus pitää alistaa kansanäänestykseen.

Ne vähäiset asiat, joita on tihkunut neuvotteluista kuulostavat vähintäänkin epäoikeudenmukaisille. Luonnoksen mukaan amerikkalaisilla yhtiöillä olisi oikeus laskuttaa eurooppalaista valtiota oletetuista voitoista, joita ei tule eurooppalaisen valtion lakien estäessä kaupankäynnin. Toinen kohta on riita-asia: amerikkalaisen yhtiön ja eurooppalaisen valtion välinen riita-asia ratkaistaisiin välimiesoikeudessa, eikä valtion tuomioistuimessa, kuten lait sanovat. Nämä vuodetut kohdat tuntuvat ihan hulluille.

Paljoa muuta sopimusluonnoksesta ei ole sitten tihkunutkaan. Lienevätkö asiat niin tulenarkoja, ettei niitä voi tuoda julkisuuteen. Kaikki salamyhkäinen epäilyttää. Euroopassa on totuttu avoimuuteen ja sopimusten käsittelyyn avoimesti valtiollisissa toimielimissä. Jokainen asiakirja pannaan lausuntokierrokselle. Tämä kuuluu demokratiaan. Salailulla tällaisissa laajoissa asioissa on paha kaiku.

Kuinka paljon tällaisessa kauppasopimuksessa on mukana politiikkaa? Suurvallat taistelevat tälläkin hetkellä etupiiriensä puolesta. Ei ole vain kauppasotaa vaan soditaan ihan oikeasti etupiirien valloittamisesta. Liittyykö TTIP sopimus etupiiriajatteluun? Ihan varmasti. Se on lännen intressissä. USA haluaa sitoa Euroopan lujemmin sitein lännen valtapiiriin. Idän ajatus ja tahto on taas hajottaa EU:ta ja Eurooppaa.