Vai onko? Ajatellaanpa maalla syrjässä asuvaa vanhusta. Puoliso on mennyt pois vuosia sitten. Kotitorpan töitä ei enää jaksaisi tehdä. Lapset ovat muuttaneet kauas keskuksiin. Lähti posti, koulu ja kauppa. palveluita ei ole kuin kirkonkylällä, eikä sielläkään kaikkea. Apteekki on kaupungissa. Lääkkeitä pitäisi saada, mutta taksillako lähteä apteekkiin? Lapset käyvät harvoin kylässä, eivätkä auta töissä.

Kaikki tämä on totta tuhansilla vanhuksilla. Ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin jättää mökki ja muuttaa keskustaan, joko vuokralle tai palvelutaloon, jos sellainen on. Mökki jää jälkeläisille. Metsällä on ehkä arvoa, jos sellaista sattuu olemaan. Mökillä ei ole arvoa kuin korkeintaan kesäpaikkana. Keskustassa on vielä posti ja kauppa, ja hyvällä tuurilla apteekki. Siellä on siis elämän edellytykset, mutta ei töitä.

Mitä suurempi keskus, sen korkeammat kustannukset. Suurissa kaupungeissa asunnon hinta nousee pilviin ja vuokra on kallis. Töitä olisi, mutta pienellä palkalla ei ole mahdollista ottaa sitä vastaan. Hallitus ajaa politiikkaa, jonka mukaan työ olisi pakko ottaa vastaan. Ollaan mahdottomassa tilanteessa. Syy on keskittävässä politiikassa. Sitä on tehty jo 70-luvulta. On luotu työpaikat keskustoihin.

Nykyään rakennetaan vain Kehä III:n sisäpuolella. Maaseutukaupungeissa ei ole tiloilla menekkiä. Lähinnä kunnat ja kaupungit rakentavat palvelutaloja ja kouluja. Tyhjiä asuntoja on pilvin pimein. Muuttovoittokuntia ovat vain suuret kaupungit. Asuminen on tehty niin kalliiksi, että vain tukien varassa voi elää. Työllisyys ei kasva, ja veroja kertyy vähemmän. Maksajia on vähän, ja on otettava velkaa. Valtio on velkakierteessä. Tämäkö oli tarkoitus ja päämäärä?