Digitalisaatio tulee vääjäämättä, halusimme sitä tai emme. Nyt puhutaan jo vanhojen esineiden digitalisaatiosta, vaikka uusissakaan esineissä sitä ei ole. Verkko on kahlinnut tietokoneet, tabletit ja puhelimet. Niitä ei voi juuri käyttää ilman verkkoa. Minulla on yksi tietokone vuodelta 2002, joka pienten järjestelyiden jälkeen tulee toimeen ilman verkkoa. Oli sattumalta vanhoja CD-levyjä, joilla on ohjelmia, jotka eivät tarvitse verkkoa. Kone toimii XP käyttöjärjestelmällä, eikä sitä päivitetä. Viruksia ei ole.

20 % suomalaisista ei tule koskaan käyttämään verkkoa. Heillä toimivat vanhat nokialaiset ja uusiakin saa alle 30 eurolla. Noin 20 vuoden päästä he ovat haudassa, ja kaikki ovat verkossa. Silloin jääkaapit, ovet, valot ja silitysraudat keskustelevat verkossa, eikä kukaan ihmettele enää, mitä oli ennen sitä. Vain lähettipalvelut ja posti toimivat asunnon ulkopuolella. Jotkut joutuvat käymään töissä, mutta se on harvinaista. Yhteiskunta elää Orwellin maailmassa.

Mitä sitten tällä välillä tapahtuu? Ne vanhojen nokialaisten käyttäjät saattavat joutua vaihtamaan puhelimensa uudempaan, mutta älypuhelinta he eivät huoli. Heille riittää, kun voi soittaa ja lukea tekstiviestejä. Lähettää he eivät osaa. He ovat jääneet 80-luvulle ja ovat onnellisia. Ainoa ongelma alkaa olla käteisen rahan saanti ja laskujen maksu. Pankkien konttoriverkosto harvenee ja yhä useampi pankki luopuu käteisen käytöstä. Laskujen maksu vaikeutuu, kun niitä ei voi maksaa käteisellä.

On siis ihmisryhmä, jolle digitalisaatio tuo vain vaikeuksia eteen. Onneksi elämä on armollinen ja hauta helpottaa. Käteisen tarve ja laskujen maksu loppuvat joskus. Jo varmaan ennen kuin jääkaappi alkaa juttelemaan. Loppuvatko sitten kivijalkakaupat? Eivät varmaankaan. Ihmisessä säilyy tarve hypistellä esineitä ennen ostamista. Ostaminen on jo siirtynyt verkkoon.

Valtio satsasi yli 200 miljoonaa euroa digitalisaatioon ja perusti verkkosivuja. Kenen lie virhe, mutta sivustojen käyttö on jäänyt vähäiseksi. Ehkä ei ollut ideoita sivuja perustettaessa. Vai kuka on kuullut kansalaisaloite.fi tai opintopolku.fi sivustoista? Ne ovat hautautuneet kaupallisen hömpän alle. Digilehtien sivut pursuvat mainoksia ja keräävät klikkauksia cookiesiin. Ne profiloivat kuluttajaparan ja tarjoavat seuraavalla kerralla vain samankaltaisia mainoksia. Kuluttaja on niiden armoilla, ellei löydä mainoksien estoa ja koneen puhdistajaa.