Me 1970-luvun opiskelijat emme saaneet opintorahaa, vaan kaikki piti kustantaa omilla rahoilla tai valtion lainalla. Ei ollut muuta tukea. Olimme optimistisia ja otimme valtion takaamaa lainaa. Se oli halpakorkoista ja edullista. Takaisin maksu oli sidottu opiskeluaikaan. Se ei muodostunut ongelmaksi. Tosin töitä oli tarjolla niille, jotka suorittivat opiskelunsa normaalisti. Jatko-opiskelijoiden kohdalla aikaa voitiin venyttää ja takaisinmaksu oli entistä helpompaa.

En ymmärrä, miksi eivät nykyiset opiskelijat voisi ottaa opintolainaa, koska valtio tarjoaa sitä edullisin ehdoin. Se ei ole mikään riski, sillä työn saanti on edelleen hyvää, ja pahimmassa tapauksessa, ellei työtä saa, voi neuvotella maksujen porrastamisesta. Ei tilanne ole ollenkaan toivoton. Sitä paitsi saahan opintorahaa, mitä ennen ei saanut ollenkaan.

Demarien aikaan opiskelijat on vain opetettu liian hyvälle. Ei ilmainen opiskelu tarkoita sitä, että kaikki kulut maksettaisiin. Vain opiskelu on ilmaista. Eläminen maksaa joka tapauksessa. Tässä asia on käsitetty väärin. Jokaisen on maksettava elämisensä, ja jos opiskelee, professorien ja assistenttien työ maksetaan valtion varoista. Sekään ei ole tulevaisuudessa varmaa, sillä jos hyvinvointivaltio romahtaa, ei mikään maksu ole varmaa.

Tämä Pohjoismainen hyvinvointi ei ole itsestään selvyys, vaan se perustuu vahvaan yhteiskuntaan, jolla on varaa maksaa veroina yhteiskunnan menot. Ellei verotuloja ole riittävästi, ei hyvinvointivaltiotakaan ole. Silloin jokaisen on maksettava itse menonsa. Se taas asettaa meidät kovin eriarvoiseen asemaan.