Pääministeri Juha Sipilä esitti Suomen tilan totuudenmukaisesti. Tilanne on vaikea. Ellei mitään tehdä, meillä on edessä Kreikan tie ja muut tulevat ohjailemaan talouttamme. Irlanti ja Portugali ovat käyneet rankemman tien. Nyt on vielä tehtävissä asioita, jotka oikaisevat syöksykierteen ja pääsemme siivillemme. Keinovalikoimasta voidaan olla montaa mieltä, mutta jokaisen on osallistuttava talkoisiin.

Ammattiyhdistysliikkeistä STTK ja Akava ovat luvanneet etsiä vaihtoehtoja. SAK jääräpäisesti vain valittaa hallituksen politiikkaa esittämättä vaihtoehtoja. Oppositio esittää jo roolinsa mukaan nyreää ja sanoo, että palo on väärin sammutettu. Eipä sieltä ole kuulunut mitään rakentavia ehdotuksia. Sipilä väläytti valmiiksi jo vaihtoehtoja, jotka ovat työmarkkinajärjestöjen käytettävissä. Ideoita on, vain tekoja puuttuu. Elleivät työmarkkinajärjestöt tee mitään, hallitus vie lait eduskuntaan.

Nyt ei voida ainakaan syyttää hallitusta tekemättömyydestä. Sipilä esitti ainakin johtajuutta tullessaan esiin tällä tavalla. Kenellekään ei voinut jäädä epäselväksi tekojen syyt ja seuraukset. Aiemmin esittämäni sisäinen devalvaatio olisi koskenut kaikkia kansalaisia ja puuttunut rajummin ostovoimaan. Veroja ei pitäisi korottaa, varsinkaan arvonlisäveroa. Se iskee myös kaikista köyhimpiin.

Nyt on työmarkkinajärjestöillä tuhannen taalan paikka näyttää päättäväisyyttä asioiden hoidossa eikä lakkoilussa. Järjestöt tuntuvat vain olevan niin kankeita ja jähmeitä, ettei niiltä voi odottakaan järkeviä ehdotuksia. SAK elää 70-lukua edelleen. Ihan niin kuin se olisi kukko tunkiolla. Nyt on aika senkin paljastaa kortit ja ehdottaa jotain järkevämpää. Leikkauksia tarvitaan, siitä ei päästä mihinkään.