Yhteiskuntasopimuksesta

Hallitus on vielä kokematon toimimaan työmarkkinajärjestöjen kanssa. Ehkä kolmikannan vaikutus yhteiskunnan hoitamiseen onkin ollut liian suuri. Erityisesti nyt viimeistään selviää, että työntekijäjärjestöt luulevat valtaansa suuremmaksi, kuin se onkaan. Valta Suomessa on kansalla, jota edustaa vaaleilla valittu eduskunta ja sen toimeen panevana elimenä on maan hallitus. Tietääkseni perustuslaissa ei ole mainittu työmarkkinajärjestöjä.

Vuodesta 2008 on eletty tyhjän päällä, ja palkankorotukset ovat olleet katteettomia. Liian suuret korotukset ovat alentaneet yritysten kilpailukykyä ja kilpailijamaat ovat hyötyneet tästä. Nyt hallitus puhuu kilpailukykyloikasta. Viisi prosenttia ei riitä mihinkään, jos on tarkoitus palauttaa kilpailukykymme kilpailijamaiden tasolle, kurottavaa on enemmän. Työnantajan keskusteluissa vilahtanut 5+5+5 % olisi realistinen vaihtoehto. Siinä työntekijät joustaisivat ensimmäisen viisi prosenttia, toinen kertyisi maltillisista palkankorotuksista ja kolmas olisi yritysten tehostamistoimenpiteitä.

Koska emme voi pelata valuuttakurssilla, kilpailukyvyn parantaminen on ainoa vaihtoehto valtion menojen sopeuttamisen lisäksi. Tämä on välttämätön sisäinen devalvaatio. Pelkillä palkoilla asiaa ei voi korjata. Palkat muodostavat erilaisen siivun kustannuksista eri aloilla. Työvaltaisilla aloilla sillä on suuri merkitys, mutta konevaltaisessa teollisuudessa palkat muodostavat vain muutaman prosentin kustannuksista.

Nyt ollaan eletty haavemaailmassa liian kauan. Hallitus on ottanut tukevan otteen asioista ja muiden on seurattava perässä. Ratkaisut koskettavat kaikkia, ja kansan on varauduttava seitsemään laihaan vuoteen. Lisäksi toimeliaisuuden Euroopassa on virkistyttävä. Pelkällä supistamisella ei jaeta kuin kurjuutta. On saatava talouden pyörät pyörimään ja lisää töitä vähän joka alalle.

Jätä kommentti