Asia juontaa juurensa monien sukupolvien taakse aikaan, jolloin Ruotsin kuningas tarvitsi lisää tuloja ja lähti valloittamaan idän maita Suomenlahden takaa. Valloitus naamioitiin ristiretkiksi ja kirkko pantiin asialle käännyttämään luontoon uskovia pakanoita kristinuskoon. Samalla valloitettiin maa ja jaettiin uskollisille alamaisille läänityksiksi. Nämä lääninherrat saivat verottaa kansaa ja maksoivat osan kruunulle.

Paljon myöhemmin verotusoikeus oli siirtynyt kuntien verolautakunnille. Edelleen verotus oli mielivaltaista. Lautakunta saneli ihmisten ja tilojen henkilökohtaiset verot. Jos isäntä sattui olemaan siirtolainen tai muuten syrjitty henkilö, hän sai tuntea sen korkeampana verotuksena. Samoin hyvin menestyvä työmies sai ylimääräistä veroa. Mielivalta poistui vasta, kun verotus siirtyi valtiolle ja verotoimistoihin.

Nykyään verotus on niin säädeltyä ja digitalisoitua, ettei henkilökohtaisilla ambitioilla ole siinä sijaa. Vasta nyt verotus on oikeudenmukaista. Vielä tullaan näkemään se aika, jolloin verotuksesta poistuu paperille printattu verotuspäätös. Siihen voi mennä tosin parikymmentä vuotta. Sittenkään kaikilla ei ole mahdollisuutta omistaa tietokonetta ja nettiyhteyttä. Ehkä asia järjestetään siten, että jossakin julkisessa paikassa on koneita, joilta pääsee tarkastamaan verotiedot.

Pohjoismaisissa hyvinvointivaltioissa on korkeampi verotus, koska yhteiskunta hoitaa sellaisia asioita, joista muissa maissa täytyy maksaa. Terveydenhuolto on hyvä esimerkki tästä. Maksamamme lääkäri- ja sairaalamaksut eivät kata kuin murto-osan todellisista kustannuksista. Nyt elämme sellaista aikaa, jolloin julkisia menoja on pakko karsia. Koska valtio olemme me, menojen karsinta käy jokaisen kukkarolla.