Olemme eläneet pitkään velaksi. Jo 2008 olisi pitänyt tajuta, etteivät tulot riitä kattamaan menoja. Poliitikot eivät ymmärtäneet, ettei tulevaisuus ole samanlainen kuin menneisyys. Emme voineet enää korjata suhdanteiden aiheuttamaa kuoppaa devalvoimalla. Ja suhdanteet pysyivät alhaalla, jopa negatiivisella puolella. Hallituksilta puuttui kyky ja halu korjata tämä epäkohta. Kun toimeen tartutaan muuttuikin sanoiksi jos toimeen tartutaan. Tehtiin nippu leikkauspäätöksiä tulevaisuuteen.

Pilvilinnoja voi rakentaa, mutta ennen pitkään tulee tosi eteen. On todella pakko edessä. Pakkoleikkaukset, ellei työllisyys kasva odottamatta. Ja sehän ei ala kasvaa, ennen kuin viennin edellytykset ovat kunnossa. Ei taida riittää enää 10 % sisäinen devalvaatio. Kaavaillun yhteiskuntasopimuksen pitäisi tuoda 15 % vientietu. Sitten vasta vienti lähtee vetämään. Maailman muut maat ovat kuroneet sen verran etua itselleen.

Suomen Pankin lähivuosien ennuste ei lupaa mitään hyvää. Talouskasvu pysyttelee prosentin tuntumassa. Ei sillä pitkälle mennä, koska Euroopan kasvu on jo useita prosentteja. Enää ei riitä turkkulaine sanonta jotain tarttis tehrä. Nyt on koko kansan nöyrryttävä ja suostuttava kustannustason alentamiseen. Muuten olemme samassa jamassa ja leikkauksia on jatkettava. Meillä on edessä Kreikan tie, ellemme ota asioita tosissamme.

Elimmehän me 70- ja 80-luvuillakin. Eikä ollenkaan huonosti. Nyt valitetaan lasten ryhmäkoista, joka valitus on ihan turhaa. 50-luvulla ei ollut lastentarhoja eikä ilmaista keskikoulua. Pärjättiin silloinkin. Lapset olivat maalla koulun jälkeen maatöissä, eivätkä valittaneet. Turhaa on valittaa leikkauksista. Palaamme 80-luvulle ja devalvoimme sisäisesti 15 – 20 % ja ollaan onnellisia, ettei käynyt pahemmin. Olisimme voineet menettää itsenäisyytemme monta kertaa.