Juha Sipilän ehdottama yhteiskuntasopimus ja talouden ja työllisyyden parantaminen kaatuivat illalla. Työmarkkinajärjestöt ja erityisesti SAK eivät päässeet sopuun työajan jatkamisesta 100 tunnilla. SAK ei tunnu ymmärtävän tilanteen vakavuutta ja sitä, että nyt jokaisen pitää joustaa, jotta kilpailukyky saadaan takaisin. Ellei muu auta, on tehtävä sisäinen devalvaatio. Tilanne on niin vakava.

SAK tuntuu elävän edelleen viime vuosisadalla, eikä ymmärrä, että enää eivät käy samalaiset talouspoliittiset keinot kuin silloin. Emme ole enää taloutemme herroja, emmekä voi määrätä taloudestamme entiseen malliin. Nyt on otettava työmiehen selkänahasta se voima, mikä parantaa kilpailukykymme. Kilpailukykyhyppy ei onnistu muulla tavoin. Nyt ei ole varaa diskuteerata vaan todella tehdä jotain.

Sipilälle jää ainoaksi keinoksi kasvattaa sopeutustoimia saadakseen valtion budjetin tasapainoon. Verotuksen kiristyskään ei ole pois suljettu vaihtoehto. Entisellä tiellä ei voida jatkaa. Palkankorotusvaraa ei ole, ja tuntuu sille, että ei ole valmiutta sopia asioista kollektiivisesti. Jos asia on SAK:n puolelta niin, ettei ymmärrystä ole, on ainoa tie yrityskohtaiset sopimukset. Ne, joilla on varaa, maksavat parempaa palkkaa, ja ne joilla ei ole varaa, maksavat huonommin.

Taloutemme on kaatumassa ymmärryksen puutteeseen. Tulevalla hallituksella ei ole tarjota kuin keppiä ja kurjuutta. Nyt jännitämme, miten ja millaisen hallituksen Sipilä saa aikaan. Ehdoton edellytys on enemmistöhallitus. Yhteiskuntasopimuksen kaatuminen voi vaikeuttaa demarien pääsyä hallitukseen. Olisiko olo kokoomuksen kanssa sitten sen auvoisempaa, mene häntä ja tiedä.