Meillä vasta puhutaan verkkovalvonnasta, kun olisi pitänyt ryhtyä toimenpiteisiin jo kymmenen vuotta sitten. Kybersota oli todellisuutta jo silloin. Ulkoministeriöön kohdistunut verkkovakoilu ei olisi paljastunut kotimaisin voimin. Ulkomainen muu ystävällinen valtio siihen tarvittiin. Meillä on korkein aika perustaa kyberturvallisuusosasto puolustusvoimien yhteyteen, ja valtuuksien tulee olla riittävät, ettei pääse tapahtumaan terrorismivahinkoja. Yksityisyyden suoja ei ole esteenä. Yksilö ei saa kirjoittaa verkkoon sellaisia asioita, joiden katsotaan olevan rikollisia.

Ihan tuoreimpien tapahtumien valossa on välttämätöntä, että verkkovalvontaa lisätään. Joidenkin tietojen mukaan Syyriaan ja Irakiin on lähtenyt noin 5000 ihmistä taistelijoiksi Euroopasta. Kun näistä osa palaa, on tiedossa aikamoinen radikalisoituneiden joukko. Millä valvoa, etteivät he ala tehdä pahojaan? Tappamaan oppinut on aina potentiaalinen tappaja. Heitä pitää pystyä valvomaan, että yhteiskuntarauha säilyy.

Väittäisin, että kybersotaa käyvät kaikki valtiot, joilla on siihen mahdollisuus. Ainakin vakoilu on siirtynyt suurilta osin verkkoon. Suojaamattomia valtioita, kuten Suomea vastaan vakoilu on helppoa. Meillä on päästetty liian monet asiat verkkoon suojamatta niitä. Parhaimmilla mailla on satojen ihmisten osastoja pelkästään kybervakoilua varten. Pelkästään NSA:lla on tuhansia työntekijöitä ja suuret amerikkalaiset verkkotoimijat myyvät big dataa NSA:lle. Joissakin suhteissa NSA on ylittänyt toimivaltuutensa ja urkkinut yksityisten ihmisten sähköposteja ja puhelintietoja. NSA on tarpeellinen virasto, kun vain tehtäisiin selväksi, mitä se saa tehdä ja mitä ei.

Tavallisella kansalaisella ei luulisi olevan mitään salattavaa. Tavalliset asiat eivät kiinnosta viranomaisia. Kybervakoiluvirasto on syytä perustaa hakkereita, vakoojia ja terroristeja varten. Ei siitä kansalainen kärsi millään tavalla. Pikemminkin hyötyy parantuvana turvana hakkereita ja terroristeja vastaan.