Se sallittakoon. Vladimir Putin piti tänään linjapuheensa, ja puolusteli tekosiaan. Hän sanoi, että länsi olisi niistänyt neukun nenää syyllä tai toisella, vaikka Ukrainan kriisiä ei olisikaan. Hänen mukaansa Venäjä on noussut niin suureksi, että länsimaiden oli puututtava asiaan. Hänen ajatuksenjuoksunsa tuntuu niin oudolta, että olisi mukava kurkata pääkopan sisään ja lukea ajatuksia. Mutta kun ei ole keinoa.

EKP teki viisaan päätöksen pitäessään ohjauskoron ennallaan. Vielä kun Eurooppa pääsee elvyttämään, pitäisi talouden moottorin alkaa käydä. Elvyttäminen on nyt Jyrki Kataisen hanskassa. Suomen on kuitenkin varauduttava ainakin kahden seuraavan vuoden mahalaskuun, sillä nopeaa keinoa ei ole näköpiirissä. Tai oikeastaan kukaan ei uskalla sitä vain käyttää. Sieltä täältä on kantautunut ajatuksia sisäisestä devalvaatiosta. Se olisi keino nopeampaan kasvuun. Nyt vain kituutetaan nollalinjalla. 10 % sisäinen devalvaatio olisi pelastus, mutta rankka sellainen. Ei taida poliitikkojen pää sitä kestää.

Olemme kestäneet 20 % devalvaatioita ja markan kelluttamista, jolloin korot pomppasivat hetkellisesti pilviin. Kaikenlaista on käytetty, mutta nuorilla poliitikoilla ei ole enää kanttia tehdä moista. He varovat näköjään liikaa kannatusnumeroita ja omaa imagoa. Stubbin etsikkoaika ja imago ovat jo mennyttä. Punamulta odottaa vuoroaan.

Onni onnettomuudessa on se, ettei Suomi ole samaan tapaan bloggiutunut kuin Ruotsi tai USA. Meillä demokratia toimii paremmin. Olisi vain 2000 – luvulla ja sen alussa täytynyt tajuta, ettei maailma ole entisensä. Menimme liian pitkään sillä ajatuksella, että nousu seuraa aina laskua. Nyt näimme, ettei suhdanne aina käyttäydy säännönmukaisesti. Nousimme muka tyhjän päällä velaksi muutaman vuoden, ja tässä sitä ollaan. Nyt ei ole keinovalikoimaa, vaan raakoja totuuksia.