Hallituksen taholta ei ole kuulunut muutamaan päivään mitään uutta. On kuin olisi tyyntä myrskyn edellä. Vaikka oikeastaan en osaa odottaa tuolta kvartetilta enää mitään järisyttävää. Alexin etsikkoaika on ohitse, eikä mitään mullistavaa ole tapahtunut. Esko Aho ja presidenttimme Sauli Niinistö ovat kritisoineet hallitusten saamattomuutta. Ja totta onkin, paljon puhetta, vähän villoja. Säästötkin ovat oletetuista tulevaisuuden menoista. Mitään ei jää kirstun pohjalle. On ihan oikein, että tulevat vaalit ja saadaan kansan mielipide politiikasta.

Oletan, että ensi kevään vaaleissa valta tulee vaihtumaan. Odotukset ovat suuret, että politiikan suunta muuttuu. Viime aikaisten gallupien perusteella Keskusta on vahvoilla pääministeripuolueeksi. Juha Sipilä vetää viisaasti matalaa profiilia. Hän ei ota mitään kantaa vielä hallituspohjaan. Eihän toki mikään muukaan ole varmaa, ennen kuin vaalin tulos on julistettu ja ensimmäiset tunnustelut suoritettu. Näillä näkymin menee toukokuulle, ennen kuin meillä on uusi hallitus.

Sitten vereksiltä voimilta sopii odottaa tehokkaampaa toimintaa. Tosin taloutemme on kovin riippuvainen viennistä, ja markkinoiden pitää elpyä, ennen kuin voidaan odottaa toimeliaisuuden lisääntyvän. Toinen vaihtoehto on vaikuttaa maamme kilpailukykyyn. Se olisi rankempi tie. Joka tapauksessa kansa joutuu jälleen maksumieheksi. Ennen markka-aikaan tehtiin devalvaatio ja nostettiin kerralla teollisuuden kilpailukykyä. Nyt valuutan arvolla pelaaminen on mahdotonta. Ainoa vaihtoehto on kustannuspolitiikka. Vientiteollisuuden kustannuksia täytyy saada lasketuksi.

Jos ajatellaan teollisuuden kustannuksia, pitäisi joko raaka-aineen tai jalostuskustannusten laskea. Kiinteisiin kustannuksiin ei ole helppo vaikuttaa. Raskas teollisuus on pääomavaltaista, ja kuluja on vaikea alentaa. Nopeiksi keinoiksi jäävät verot ja palkat. Niiden aiheuttamien kustannusten alentaminen toisi kilpailukykyä. Veroja on jo alennettu, mutta niiden vaikutus ei ole välitön. Palkkojen alentaminen taitaa olla kiinni työmarkkinajärjestöistä. Suurten teollisuusliittojen kannan arvaa. Työantaja haluaisi mielellään kustannukset pois kokonaan, ja työntekijäjärjestöt pitävät kiinni kynsin hampain saavutetuista eduista.

Jääräpäisyydellä ei nyt voiteta mitään. Olisiko sitten nollalinja mahdollinen vaihtoehto? Se on hidas tie, mutta tuottaa pitkällä tähtäimellä tulosta. Syy kaikkeen on siinä, että 2007 vuodesta palkat nousivat kohtuuttomasti, vaikka teollisuus jo sakkasi. Palkankorotukset olivat epärealistiset ja tyhjän päällä. Kustannustaso ei noussut ja vienti hiipui. Tähän on tultu, eikä ennenaikaisilla vaaleilla ole enää merkitystä. Odotellaan ensi kesään, jos olisimme viisaampia.